Idässä kankeaa, lännessä joustavaa

Mielipide

6.10.202102:00

Kolumni

Sari Penttinen

Pet Shop Boys on laulussaan kehottanut menemään länteen 1990-luvun alusta alkaen. Samalta vuosikymmeneltä on peräisin turkulaisen Vilperin Perikunta -bändin biisi, jossa toivotetaan Andrej tervetulleeksi länteen.

Eikä suotta, lännessähän monet asiat ovat paremmin kuin idässä. Tuorein todiste tästä on Ruotsin uusi metsästysasetus.

Länsinaapurissa päätettiin sallia merimetson, valkoposkihanhen, laulujoutsenen ja kurjen satoa suojaava metsästys, eli suojametsästys.

Valkoposki-, meri- ja kanadanhanhien metsästyksen voi aloittaa, jos lintuja esiintyy vähintään viiden yksilön parvissa pelloilla, joilta ei ole korjattu satoa, tai jotka voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle. Metsästysaika kestää heinäkuun alusta kesäkuun loppuun, eli vuoden ympäri.

Vaatimukset vähintään viiden linnun parvesta ja pellosta, jolta ei ole satoa korjattu, koskevat myös kurkia ja laulujoutsenia suojametsästyksen aloituksen osalta.

Merimetsojen suojametsästystä vahinkojen estämiseksi säädellään metrimäärillä. Merimetsojen suojametsästyksessä tulee olla vähintään 300 metrin etäisyys merimetsojen, merikotkan tai sääksen pesään ja metsästyksen tulee tapahtua 300 metrin säteellä suojattavista kalanpyydyksistä. Metsästysaika on elokuun alusta helmikuun loppuun.

Aikamoista, saattaisi joku idässä asuva viljelijä sanoa, jonka poikkeusluvan ehdot sallivat keväisin vain äänettömän karkottamisen. Että tällaistakin voi olla, kurkien sekä joutsenten ampumista ja ympärivuotista hanhien ampumista.

Ruotsalaiset viljelijät eivät toden totta tarvitse ampumiseen viranomaisen lupaa, uskokaa pois. Kun asetusmuutoksesta uutisoitiin Ruotsissa, lääninhallituksen riista-asioista vastaava viranomainen kertoi, että viljelijä saa aloittaa suojametsästyksen oma-aloitteisesti. Aiemmin on tarvittu lääninhallituksen lupa.

Ampumisessa ideana on nimenomaan pelotevaikutuksen hyödyntäminen, jolla turvataan ruuan- ja rehuntuotanto suurien lintulajien aiheuttamilta viljelysvahingoilta. Lajien, joiden kannat ovat vahvistuneet merkittävästi.

Jokainen ymmärtää, että tarkoituksena ei ole ampua suuria määriä lintuja. Viljelijät eivät vihaa lintuja, mutta haluavat turvata satonsa ja elinkeinonsa.

Ruotsin suojametsästyssääntely herättää halun perehtyä juurisyihin. Miten pinnallisesti tarkasteltuna kahdessa näin samanlaisessa yhteiskunnassa päädytään näin erilaiseen sääntelyyn?

Monet yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten metsästyksen vastustaminen, on paljon äärevämpää Ruotsissa kuin Suomessa. Mutta siitä huolimatta on hyväksytty metsästysasetus, joka sallii viljelijän oma-aloitteisesti ampua kurkia tai joutsenia, ja toki hanhia.

Sääntelyn kehityskaari on toisaalta luontainen ja rationaalinen. Kun suojametsästyksestä päättivät lääninhallitusten virkamiehet, he olivat jo silloin lähellä paikallisia ja tunsivat paikalliset olosuhteet. Jossain vaiheessa he ovat ehkä tajunneet, että lupaprosessi teettää turhaa työtä ja pahimmassa tapauksessa viljelysvahinkoja ei saada torjuttua. Pitäisikö luottaa viljelijöihin, sallia heille joustava tapa turvata elinkeinonsa ja säästää yhteiskunnan varoja?

Suomessa sääntelyssä on päätetty valita epärationaalinen, kankea ja yhteiskunnan varoja tuhlaileva tie. Lajisuojelun kannalta lopputulos lienee sekä idässä että lännessä sama.