Kestävästä ruokajärjestelmästä hyötyä viljelijällekin

Yrityksen talous on tulos toiminnasta. Parempi taloudellinen tulos edellyttää toiminnan muuttamista. Riittävätkö maatalouden taloudellisen tuloksen parantamiseen kuitenkaan pelkästään toimitusketjun ja sidosryhmien toimet, vai olisiko suomalaisen talonpojankin etu tarkastella ruokajärjestelmää maailmanlaajuisena kokonaisuutena?

Maa- ja metsätalousministeriön ruokapoliittisen selonteon mukaan ruokajärjestelmään kuuluvat ruokaketjun tuotannon ja kulutuksen toimijoiden lisäksi kaikki julkiset tai yksityiset tahot, jotka osallistuvat järjestelmän toimintaan.

Euroopan tiedeakatemian raportti nostaa esille kaikille ihmisille elintärkeän muuttujan, ympäristön. Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut elin- ja viljelyolosuhteisiimme muutoksia, jotka osoittavat jokaisen ihmisen arjen valintojen tärkeyttä.

Ilmastonmuutoksen ruokajärjestelmälle aiheuttamiin haasteisiin vastaaminen edellyttää tutkimukselta ennakkoluulotonta tieteenalojen rajat ylittävää tutkimusta, kiinteää vuorovaikutusta yritysten kanssa ja aktiivista yhteiskunnallista keskustelua.

Turun yliopiston tutkijat eri tiedekunnista ovat työstäneet ehdotuksia ilmastonmuutoksen haittojen ehkäisemiseksi. Tavoitteena on ruokajärjestelmälle aiheutuvien ongelmien torjuminen, mutta lisäksi myös suomalaisen ruokaan ja osaamiseen liittyvien mahdollisuuksien vahvistaminen kansainvälisesti.

Tutkijoiden keskeinen havainto on, että kestävä, turvallinen ja terveellinen ravinto voidaan turvata globaalisti vain vaikuttamalla kuluttajien ja yritysten päätöksiin. Siksi kauppatieteet, sosiologia, psykologia ja muut yhteiskuntatieteet, jotka tutkivat ihmisen valintoihin vaikuttamista, tuottavat tärkeitä näkökulmia biologiaan, kemiaan tai teknologiaan suuntautuvan tutkimuksen hyötyjen käyttöön ottamiseksi.

Tarvitaan myös vahvaa luonnontieteellistä perustutkimusta, jotta yhä pienemmällä peltoalalla pystytään ruokkimaan yhä useampi ihminen. Ruokaa on jatkossa pakko tuottaa yhä enemmän muualla kuin pellolla.

Tästä kriittisestä yhtälöstä voisikin löytyä uusia suomalaisen ruoan arvoverkon mahdollisuuksia; teknologiseen osaamiseen ja ekotehokkaaseen peltoviljelyyn perustuva ruoka.

Ru u an kulutus on vahvasti polarisoitunut. Ilmastonmuutos aiheuttaa nälänhätää viljelyn muututtua osissa maapalloa mahdottomaksi.

Suomalainen levä- ja fotosynteesitutkimus ovat maailman huippua ja ne tarjoavat jatkossa uusia ratkaisuja ravinnon tuottamiseen. Huippuosaamisemme avulla voisimme rakentaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää ruoan tuotantoa ja liiketoimintaa globaalisti.

Korkean elintason maissa kulutusta tulisi ohjata terveellisiin ja ekologisiin valintoihin. Kasvispainotteisempi ruokavalio voisi myös olla Suomen ruokajärjestelmän toimijoiden hyöty.

Ilmaston lämmetessä peltoviljely siirtyy yhä pohjoisemmaksi, jolloin vaativampienkin kasvien viljely onnistuu. Arktinen valoisuus ja läpinäkyvä vastuullinen arvoketju voidaan digitalisaation avulla todentaa valveutunuttakin kuluttajaa kiinnostaviksi ruokaratkaisuiksi ja personoiduiksi palveluiksi. Tämä edellyttää tutkimuksen ja yritysten yhteistä vahvaa panostusta ympäristö- ja terveysvaikutuksiin.

Tuotantotiedon liikkumisen ja kasvukauden aikaisten laatuanalyysien avulla jalostukseen kehitetään uusia toimintamalleja. Viljelijän valinnoilla on kriittinen rooli, jotta uudet ratkaisut toteutuvat.

Suomalaisen kotieläintuotannon kannattavuus paranisi, jos raaka-ainetonnien sijasta voisimmekin myydä erityisryhmille kohdemaan kulttuurin mukaisia tuotteita, joiden tuotantomenetelmät voimme todentaa numeroin, sanoin ja kuvin.

Tutkimusten mukaan samalla tuotteella tuotantomenetelmästä riippuen voi olla jopa kymmenkertaiset erot hiilidioksidipäästöissä.

Meidän tulisikin osata kertoa tuotteemme vastuullisuudesta ja muista ostajalle merkittävistä asioista ostajaa kiinnostavilla tavoilla.

Nykyisillä tuotantomenetelmillä ja satotasoilla kykymme kilpailla valveutuneiden asiakkaiden ostopäätöksistä on kovin rajallinen; tuotteiden lisäarvo on liian alhainen ja määrätkin vain vähän yli oman kulutuksemme.

Ilmastonmuutos on ruokajärjestelmän toimijoiden yhteinen uhka ja mahdollisuus. Ratkaisut löytyvät usein katsomalla ongelmaa täysin erilaisin silmin.

Puutarhasektorin uudistumista tutkineessa hankkeessa havaitsimme, että alan ulkopuolelta tulleet yrittäjät löysivät helpommin muuttuviin olosuhteisiin soveltuvan liiketoimintamallin.

Myös ruokajärjestelmän kestävyyden ja kannattavan yritystoiminnan ratkaisut löytyvät, kun yhdistetään eri alojen ihmisiä, yrityksiä ja tutkimuksia.