Talonpoikaisten arvojen puolustus

Lueskelin tutkimusta, jossa viitattiin talonpoikaisiin arvoihin. Siinä todettiin talonpoikaisten perinteiden olevan suomalaisen kulttuurin perusta, ja viittaukset niihin ovat hyvin varhaista historiaamme.

Maan, pellon ja talon omistaminen, niiden hyvä hoitaminen ja säilyttäminen suvussa ovat suomalaisuuden ydintä. Arvoihin kuuluvat olennaisesti ahkeruus ja suunnitelmallisuus, mutta myös puritanismi, säästäväisyys, perinteisyys ja vaatimattomuus.

Myös sosiaaliset paineet ja yhdenmukaisuus liitetään usein talonpoikaisuuteen, ja modernius on siitä kaukana. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että modernit ilmentymät kuuluvat maaseudun elämään, ja senhän me maaseudun ihmiset näemme ja koemme itsekin. Emme elä takapajulassa, vaan modernilla maaseudulla, jossa voidaan myös erottua porukasta.

Onko talonpoikaisissa arvoissa kuitenkin jotain, joka tulisi säilyttää? Korkea moraali on yksi talonpoikaisista arvoista. Jos talonpoikaiset arvot ovat myös suomalaisuuden arvopohjaa, kuuluu korkea moraali siihenkin. Ja näinhän meitä suomalaisia usein kuvaillaan: rehellisiä, työteliäitä, korkean moraalin omaavia puurtajia.

Valitettavasti vain taitaa moraalin rapautuminen olla käynnissä. Tässäkin lehdessä on viitattu termiin totuuden jälkeinen, jonka muuten Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi vuoden sanaksi.

Sanakirjamääritelmän mukaan se tarkoittaa olosuhteita, joissa objektiiviset faktat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen.

Edunvalvojalle tämä ei ole mikään uutinen. Esimerkiksi ympäristökysymyksissä on eletty jo jonkin aikaa totuuden jälkeisessä ajassa, jossa vedotaan tunteisiin.

Surkuhupaisaa on vaikkapa suomalaisten metsien näkeminen staattisena päästölähteenä eikä hoidettuna hiilinieluna. Tai hokema, että suomalaiset tuotantoeläimet voivat huonosti, vaikka yritämme tutkimuksin mitä todistaa.

Oikein peruskoulun oppikirjassakin oli väitetty, että tehotuotannossa pyritään rajoittamaan eläimen liikkumista tiukasti, että tuotanto olisi suurempi.

Minne on kadonnut totuuden hakeminen ja tutkimustietoon tai luonnontieteellisiin faktoihin nojaaminen? Mistä lähtien mielipidejärjestöjä, jotka vastustavat vaikkapa kotieläintuotantoa tai metsien talouskäyttöä, on alettu pitää asiantuntijalähteinä?

Edunvalvonnassa on lähdetty siitä, että kantoja perustellaan faktoilla. Miten vaikutat, jos muut korostavat vakaumusta ja tunnetta?

Talonpoikaisten arvojen ydin on ylisukupolvisuus ja jatkuvuus. Ajatus siitä, että maa on ikuista. Niin hienona kuin esimerkiksi metsärahastoja pidänkin, pelkään, että ne heilauttavat joillain alueilla metsä- ja maatalousmaan hintoja niin, ettei tavallisella talonpojalla ole siinä kilpailun sijaa.

Olemmeko valmiita menettämään suuren osan maaomaisuudesta kasvottomille omistajille, joiden olinpaikkaa, tai edes kotimaata, emme itse asiassa edes tiedä?

Onko instituutioilla liian suuri kiusaus myydä maaomaisuuttaan eteenpäin valtavan suurina kokonaisuuksina, jolloin ne ovat lähinnä muiden instituutioiden ulottuvilla?

Yhteisömetsänomistajilla tulee olla vastuu maakaupoissa. Talonpoikaisiin arvoihin ei kuulu se, että suuret jyräävät pienet.

Toisaalta yhteisöllisyyden uudesta noususta puhutaan. Huolenpito toisista on pitkästä aikaa arvossaan, ja kaverilta uskalletaan kysyä, miten voit. Ehkä arvot eivät olekaan hukassa, vaan talonpoikaisuudella on valoisa tulevaisuus. Niiden puolustamista ei kuitenkaan saa unohtaa. Talonpoikaisilla arvoilla ei saa pyyhkiä lattiaa!