Pertti Huhtamäen osto- ja myyntiliikkeessä riittää pengottavaa ja löytyä voi melkeinpä mitä vain. ”Täällä on sen näköistä, että vanhaa tavaraa on vuorattu uudella yli 25 vuotta”, isäntä toteaa.
”Huissin Stockmannilla” kukkii huumori
Pihalla lojuu asiakkaiden unohtamia ja hylkäämiä polkupyöriä riesaksi asti.
Pertti Huhtamäki tunnetaan huumorimiehenä. Huissin Stockmannilta lähdetään usein hymyssä suin.
Huhtamäen pajassa valmistetaan erilaisia metallituotteita, kuten saranoita.
Yrittäjällä on todistus yrittäjäopinnoista.
Käsistään kätevän isännän tekemä pienoiskirves.
Pieni panssarivaunu, josta Pertti valmisti metallisen ja moottoroidun version.Ilmajoen Huissinkylällä, aavan peltomaiseman äärellä on Huhtamäen paja, jossa vierailevat usein hämmästelevät näkemäänsä ja kuulemaansa. Se tunnetaan paikkana, jossa huumori kukkii. Paikalliset ovat nimenneen yrityksen Huissin Stockmanniksi.
Pertti Huhtamäki, 70, perusti yrityksen navettaansa 25 vuotta sitten. Yhden miehen firmasta saa vanhaa tavaraa, korjaamopalveluja ja bonuksena päivän huumoriannoksen.
Entinen navetta on tungettu täyteen vanhaa tavaraa. Kauppias Pertti ”Perska” Huhtamäki ei muista itsekään kaikkia osto- ja myyntiliikkeensä tavaroita.
”Kun asiakas näyttää jotain tavaraa, niin joskus on kysyttävä, että oletko myymässä vai ostamassa sitä”, Huhtamäki virnistää.
Huhtamäen yritys ei ole pelkkä osto- ja myyntiliike. Muutaman askeleen päässä sijaitsee paja, jossa käsistään kätevä yrittäjä korjaa polkupyöriä ja pienkoneita.
Nyt pitää kiirettä, sillä kevät on tunnetusti pyörähuollon sesonkiaikaa. Pajan palvelut tulevat tarpeeseen 600 asukkaan kylällä.
”Elävä kylä tarvitsee yhden, jolla on notkea selkä ja into korjata. Korjaan ja huollan joka kesä kymmeniä polkupyöriä ja ruohonleikkureita. Lisäksi valmistan raudasta erilaisia tuotteita kuten puunkantotelineitä.”
Ennen yrittäjän uraa Huhtamäki kulki kaksikymmentä vuotta vieraalla töissä. Hän työskenteli konepajan hitsarina, meijerin laitosmiehenä ja maatalouskoneiden suunnittelijana.
Yrittäminen oli kiehtonut häntä aina. Kun vakituinen työnantaja meni konkurssiin, Huhtamäki ei etsinyt uutta työpaikkaa. Sen sijaan hän meni yrittäjäkurssille ja alkoi kunnostaa vanhaa navettarakennusta ja sikalaa yrityskäyttöön.
”Moni piti minua hulluna ja ihan syystä, kun perheellisenä jättäydyin tyhjän päälle.”
Huhtamäki meni yrittäjäkurssille ja alkoi kunnostaa vanhaa navettarakennusta ja sikalaa yrityskäyttöön.
”Moni piti minua hulluna ja ihan syystä, kun perheellisenä jätin varman leivän ja jättäydyin tyhjän päälle. Toimeentulon olen tästä kuitenkin saanut. Tällä työllä ei rikastu, mutta eipä ole ulosottomieskään käynyt. Siinä välissä on hyvä elää.”
Huhtamäki peri kädentaidot isältään. Lapsuudenkodissa kaikki valmistettiin itse ruuvimeisseleitä ja vasaroja myöten.
Vuonna 1993, keskellä syvää lamaa, Huhtamäki perusti verstaan vanhaan sikalarakennukseen. Kyläläiset alkoivat tuoda hänelle polkupyöriä ja muita pienkoneita korjattavaksi. Huhtamäestä tuli ennen kaikkea pinnauksen erikoismies.
Osto- ja myyntiliike sai alkunsa tyhjästä kossupullosta. Taitava seppä kehitti pullon ympärille rautakehikon ja numerosarjalukon, jonka ratkaisemalla pääsi pullon sisältöön käsiksi. Hauskasta tuotteesta tuli suosittu lahjaesine.
”Laitoin pullotelineitä navetan hyllylle, ja pian sinne alkoi kertyä muuta tavaraa. Nyt vanhaa tavaraa on vuorattu uudella neljännesvuosisadan ajan.”
”Jos rehellisiä ollaan, niin käytetyt seksifilmit pitivät puodin hengissä alkuaikoina. Niistä saaduilla rahoilla maksoin monet eläkemaksut. Isännät kävivät ostamassa niitä täältä, koska täällä kaupat sai tehtyä muiden katseilta piilossa.”
Pitkään varmin tulonlähde on ollut kelloparistojen vaihto. Huhtamäki arvelee vaihtaneensa pariston yli kymmeneentuhanteen kelloon. Paristovarastossa on kiinni enemmän rahaa kuin muissa tavaroissa yhteensä.
”Tämä osto- ja myyntiliike on enempi harrastus. Suurin osa rahasta tulee pajasta. Myyntitouhu on siitä kummallista, että kun myy jotain, niin menettää sen tavaran ja hetken päästä rahakin on kadonnut”, kauppias filosofoi.
Huhtamäki pitää tavaroillaan huokeita hintoja, joten moni esine päätyy täältä myytäväksi kaupunkien kirpputoreille.
Sen yrittäjä on oppinut, että hyllyssä lojuvaan romppeeseen ei kannata herpaantua: se menee kaupaksi ennemmin tai myöhemmin.
”Eräs asiakas osti minulta kaikki vanhat kahvinkeittimet ja irrotti niistä takaiskuventtiilit. Hän asensi ne kirkkovenesoutujoukkueen juomaletkuihin, jotta vesi pysyy letkussa. Olivat menossa porukalla Sulkavan soutuihin.”
Kovin kysyntä on tällä hetkellä vanhoista radioista ja moottorisahoista. Sen sijaan vanhojen peltipurkkien suosio on hiipumassa.
”Mitä painavampi ja rumempi moottorisaha, sen parempi. Niistä maksetaan enemmän kuin uusista.”
Huhtamäen asiakkaina on käynyt koko kansakunnan kirjo ryysyläisistä maaherraan.
Ovi käy. Esa Ala-Ranta astuu sisään. Huissinkylällä asuva mies käy joka maanantai katsomassa, löytyisikö omaan kotimuseoon jotain ostettavaa.
”Tämä on kyläläisten kohtaamispaikka, jossa vaihdetaan kuulumisia. Tämä on Huissinkylän ainoa kauppa. Kauppa-auto sentään käy”, Ala-Ranta harmittelee kylän hiljentymistä.
”Ennen tässä lähellä toimi kirpputori. Silloin meillä oli vilkkaampaa, koska asiakkaat tapasivat käydä molemmissa. Tällaisella pienellä maaseutukylällä pitäisi olla useita yrityksiä, koska ne ruokkivat toisiaan”, Huhtamäki toteaa.
Yrityksellä ei ole ainuttakaan tietokonetta. Perustaessaan firman Huhtamäki osti uuden kassakoneen, mutta se hajosi kaksi vuotta sitten.
”Emäntä maksaa laskut tietokoneella ja hyvin se raha katoaa sitenkin. En ole koskaan käynyt netissä, enkä ala koukuttamaan itseäni siihen. Televisiota tulee katsottua ihan tarpeeksi.”
Yrittäjä on hauskuuttanut ilmajokisia erikoisilla lehti-ilmoituksillaan. Kerran Ilmajoki-lehdessä oli ilmoitus, jossa haettiin ”toimitusjohtajaa kolmen päivän ajaksi keskeiselle paikalle mettän keskelle”. Perässä oli kohtuuttomat vaatimukset.
”Kaksi kaveria soitti piruuttansa. Toinen oli juovuksissa ja toinen ammattilaulaja.”
”En ole koskaan julkaissut tavallista lehtimainosta, vaan olen aina kehittänyt jotain erikoista. Seuraavaksi aion listautua lehdessä Huissin pörssiin, jotta saadaan tämäkin kylä nousuun.”
Kolmostien varressa sijaitsevaa Huhtamäen pajaa on hieman vaikea löytää. Kunnon viitoitus puuttuu.
Ennen tienvarressa oli vanha kaasulamppu osoittamassa firmaan päin, mutta se piti poistaa kovan ukaasin saattelemana.
Sitten Huhtamäki laittoi mainoskyltin omalle pellolleen parinkymmenen metrin päähän tiestä, mutta sekään ei kelvannut tarkastusinsinöörille.
”Myöskään pajan seinään ei saanut laittaa isoa kylttiä, koska se olisi kiinnittänyt liiaksi tielläliikkujien huomion. Sen jälkeen on pidetty matalaa profiilia ja menty puskaradion avulla.”
Pertin yritys ja koti sijaitsevat samalla maatilalla, jonka hänen vanhempansa rakensivat hänen ollessa alle kouluikäinen. Kaksikymmentä vuotta vierähti rivitalossa Ilmajoen kirkonkylällä. Hän muutti takaisin Huissinkylään, kun vanhemmat kuolivat.
Perheeseen kuuluvat myös perhepäivähoitajana työskentelevä Hilkka-vaimo ja pystykorva. Perheen kolme poikaa ovat muuttaneet omilleen. Pojat ovat perineet isänsä huumorintajun.
Pertillä on tapana pitää suolapurkkia yöpöydällä jalan suonenvetoa varten. Kerran pojat toivat hänelle isänpäivälahjaksi ison hirven nuolukiven – siinä olisi isäukolle suolaa koko loppuiäksi.
Myös Pertti on muistanut jälkeläisiään hauskoilla lahjoilla.
”Yksi pojista omistaa Harley Davidsonin, joka on aina hajalla. Ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi pätkän ratakiskoa ja kaiverrutin sen. Ei mene koskaan rikki.”
Tulevan vaimonsa Pertti tapasi ensimmäisen kerran vuonna 1972, kun tämä oli liftaamassa ystävänsä kanssa viereisellä Vaasantiellä.
”Nappasin tytöt kyytiin ja lähdin viemään heitä perille. Katselin peruutuspeilistä, että siinä olisi kivannäköinen likka. Sillä tiellä ollaan.”
”Meillä on ollut onnellinen avioliitto. Emme ole riidelleet tai haukkuneet toisiamme kertaakaan koko avioliittomme aikana.”
Pertti aikoo jatkaa yrittäjänä niin kauan kuin jalka jakaantuu.
”Ei tässä korkealta putoa, kun istuu matalalla jakkaralla maton päällä. Lopetan vasta sitten, kun on kaksi metriä multaa päällä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
