Lukijalta: Suurpetokysymyksessä ideologia menee kaiken muun edelle

Susi ja karhu suolla. Kuvituskuva. Kuva: Hannu Huttu

Ylämaan koirasusilauman jälkeläisiä on havaittu esimerkiksi Lappeenrannassa ja Närpiössä. Lisäksi on tehty havaintoja seitsemästä muusta oletettavasti elossa olevasta yksilöstä, ja kaksi samasta laumasta lähtöisin olevaa yksilöä on poistettu poikkeusluvilla.

Ylämaan laumalle myönnettiin poikkeuslupa poistamista varten 10.2.2023, mutta Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Karelia ry valitti luvasta. Valituksen käsittely päätyi aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. KHO totesi 17.5.2024, että luvat oli myönnetty oikein perustein, mutta vahinko oli jo tapahtunut – koirasudet ehtivät levitä.

Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry kertoi 12.8.2025 valittaneensa kaikista 13 karhunmetsästysluvasta, jotka olisivat sallineet yhteensä 129 yksilön kaadon. Maa- ja metsätalousministeriön kiintiö olisi mahdollistanut jopa 200 karhun metsästyksen, mutta riistakeskus myönsi hyvin tiukoin perustein vain 65 prosenttia kiintiöstä. Luken arvion mukaan kanta kestäisi jopa 322 yksilön verotuksen vuosittain, niin että kanta pysyisi nykyisellä tasolla.

Karhun kannanhoidollista metsästystä tukee vahvasti kansalaismielipide ja yhteiskunnalliset lausunnot: Metsästäjäliiton kyselyssä lokakuussa 2024 kaksi kolmasosaa kannatti suurpetojen metsästystä. Eduskunnassa metsästyslain muutos hyväksyttiin selvin numeroin.

Poliisihallituksen lausunto karhukannan kiintiöasetukseen painotti vahvasti, kuinka poliisin tekemät suurpetojen karkotus- ja lopetuspäätösten määrät ovat kasvaneet. Määrän kasvaminen johtuu suurpetokantojen kasvusta, ja suurpetojen ihmisarkuuden pienentymisestä.

Tämän vuoden karhun metsästys todennäköisesti jää toteutumatta, koska myönnetyt luvat ovat asetettu toimeenpanokieltoon ja koko prosessi tulee kestämään.

LSL Tapiola ry:n julkaisi kyselyn, jonka tuloksissa yli 78 prosenttia hyväksyy suurpetojen metsästyksen, kun taas vain pieni osa (2,8 prosenttia) ei hyväksy suden, karhun, ilveksen tai ahman tappamista lainkaan. Kyselyyn vastanneita on yli 5 200.

Näyttää vahvasti sille, että aivan marginaalinen joukko ihmisiä – joilla on teennäisesti alueellinen yhdistys mahdollistamaan valittaminen – vastustaa vain ideologisista syistä huomioimatta mitään muuta.

Kuinka pitkään tällainen toiminta voi jatkua? Missä menee kohtuuden ja kiusanteon raja? Valittaminen on helppoa, kun ei itse tarvitse elää seurausten kanssa tai löytää oikeita ratkaisuja.

Kimmo Kolehmainen

Pieksämäen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja