Taloonlämmitys on taidelaji
Syksy ei tullu pyyrellen. Se asteli hellekesän jälkeen karmit kaulassa tuvanpuolelle hyytävän kylmänä viimana, istahti pöyränpäähän ja tokaasi:
”Mä tulin ny!”
Taloissa ja kartanoissa on käännetty patterikiertoja päälle, sääretty sunttia suuremmalle. Öljyä on tilattu. Vaihdettu suutinta ja ihmetelty kun patterit kolajaa kesän jäljiltä.
Mukavuudenhaluisimmat ovat kääntäneet sähköpatterit tai varaajan päälle. Ne maksavat kiltisti laskunsa sen kummemmin lämmitystä miettimättä.
Nuuka yrittää kituuttaa mahdollisimman vähällä. Lokakuun loppuun saakka on perheen pärjättävä pelkällä kylmällä vedellä. Marraskuusta eteenpäin vuolukivitakkaa lämmitetään niin että horni hohkaa punaasena katolla. Sähköä ei käytetä!
Naapurissa ilmalämpöpumpu täristää koko taloa. Edistyneimpien maalämpökaivannot pöyhistelevät naapureille fiksuuttaan.
Mistä tietää että mies on tullut vanhaksi? Siitä, että se alakaa kerätä puuvarantoa ympärilleen. Klapia ja rankkaa pursuaa ovista ja ikkunoista.
Kartanoa ei näy puukasojen alta tai sitten haloot ovat Kiinan muuria muistuttavissa pinoissa pitkin markkia. Joka talvi kerätään lisää, vaikka puuta on jo lapsenlapsenlapsillekin. Kukaan koskaan ei ehdi niitä polttaa, ja ikinä ei kapulaakaan myydä.
Edistyksellisimmät puun hamstraajat hakettaa rankansa, kuivaa niitä sähköpuhaltimella ja kiroilee stokeripolttimonsa kanssa talvella. Tuhkaa on niin pirusti, savuuttaa.
Sydäntalvella hakesäiliöstä pilkistävä kierrukka hirttää kiinni. Ei auta muuta kuin lipata sangoolla.
Kekseliäimmät pellepelottomat ovat värkänneet kattiloihinsa kauranpolttopään tai lämmittävät ratinsa turpeella. Puulla, turpeella, kauralla tai vaikka vanhoilla heinillä talon lämmittäminen on kuin lehmien pitoa. Sulla on ainaanen riesa. Et voi ikinä lähteä mihinkää, koska puujämäkattila voi sammua tai poksahtaa paineen alla.
No, tämä puilla ynnä muilla sellaisilla lämmittäminen sopiikin vanhoolle jäärille, niille jotka ovat kulkunsa jo kulkeneet. Niillä on aikaa laskea työhuoneissaan paljonko sitä taas tänä talvena ”säästi”.
Kaikista tyhmimmät ovat menneet mainosmiehen puheisiin ja hankkineet pellettitakan tai jonkun muun pellettihärpäkkeen kamarin nurkkahan. Noilla kissahiekkapuupaloilla pitäisi lämmittää tupaa halvalla ja ekologisesti.
Kyllä se on paskapuhetta. Kun puu ensin pienistetään, jauhetaan sahanpuruksi, kastellaan ja sitten se puristetaan jumalattomilla sähköprässeillä takaisin papanaksi, tuloksena on kallis ja järjetöön energiamuoto. Sahojen ja puuteollisuuden alasajon vuoksi ei ilmaista pelletinraaka-ainetta ole enää olemassa. Se pitää tehdä värkkipuusta.
Täytyy sanoa, että taloonlämmitys on taidelaji. Tyylejä ja suttaajia on yhtä monta kuin talokankaita on Suomen maassa.
Pitää toki muistaa, että nämä edellä mainitut arpeetit ovat vain meidän maalaistollojen ja omakotitaloasujien puuhasteluja. Kerros- ja rivitaloasukki ei tiedä syksyn tulosta ja lämmittämisestä yhtään mitään. Se vain moikkaa aamulla talkkaria.
Lähtöö lämmitetystä parkkihallista töihin, purnaa ennen kehää, koska joutuu odottelemaan. Kaupunginmiehet nojaavat lapioihin villisti höyryävän kaukolämpöputken juurella. Maanalaisessa kaivannossa on hitsaussauma pettänyt. Kaivuria ja hitsaajaa odotellaan paikalle.
Syksy on saapunut myös kaupunkiin!
Ralli radalla
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


