Viisitoista kertaa maailman ympäri
Matkan pituus näyttää riippuvan siitä, mihin suuntaan matkaa tehdään.4.9.201702:00
Ihmisten keskittymistä pääkaupunkiseudulle pidetään luonnonlakina, jota mikään ei voi estää. Luonnonlakia ei muuta edes se, ettei suurella osalla ihmisistä ole varaa asua metropolialueella ilman yhä kasvavia asumis- ja toimeentulotukia. Lisäksi tarvitaan muun muassa yhteiskunnan tukemaa asuntorakentamista.
Kysymyshän ei tietenkään ole aluepolitiikasta, vaan koko maan edun mukaisesta kehityksestä. Jos aluepolitiikkaa halutaan suunnata maakuntiin, se muuttuu vanhanaikaiseksi, kehitystä hidastavaksi impivaaralaisuudeksi ja yhteiskunnan rahojen tuhlaamiseksi.
Aivan käsittämätön ajatus tuntuu olevan, että joitakin valtion toimintoja voitaisiin hoitaa muualla kuin Helsingissä. Esimerkiksi Lääke- ja turvallisuusalan kehittämiskeskus Fimean alueellistamisesta nousi meteli, koska henkilökunta ei halunnut lähteä työn perässä pääkaupunkiseudulta Kuopioon.
Työmatkan pituus näyttää riippuvan siitä, mihin suuntaan matkaa tehdään. Helsingistä on paljon pidempi matka maakuntiin kuin maakunnista Helsinkiin.
Olen kulkenut Ylistarosta Helsingissä töissä yli 20 vuotta. Maalaispojalle suureen maailmaan lähteminen ei ollut helppo päätös. En kyllä olisi lähtenyt, mutta kun kaikki muut olivat sitä mieltä, että mentävä on.
Vaikka lähtiessäni minulle sanottiin, että kyllä sieltä aina pois pääsee, niin samalla reissulla ollaan edelleen.
Vaikka työ on ollut Helsingissä, en ole harkinnut muuttavani sinne. Kotini on edelleen Ylistarossa. Junalla kolkutellaan maanantaiaamuna Helsinkiin ja perjantaina takaisin. Viikossa kilometrejä kertyy noin 800.
On liioittelua sanoa, etteikö matkustaminen olisi välillä tympinyt. Ylitsepääsemättömän vaikeaksi se ei ilmeisesti ole tullut. Kahden ja puolen tunnin junamatkastakin selviäminen on asennekysymys.
Se täytyy todeta, että Pohjanmaan rata ja sen tarjoamat maisemat ovat tulleet tutuiksi. Kyllä Suomessa on paljon metsää, jos on komeita peltojakin. Biotalouden nousukin näkyy asemilla kasvavina puupinoina.
Sekin on havaittu, etteivät italialaiset junat aina viihdy Suomen talvessa. Samantyyppisiä ongelmia oli taannoin myös italialaisessa autossani.
Vuosien varrella VR:n toiminta on kehittynyt. Vaasan ja Seinäjoen välisen radan sähköistys johti siihen, ettei junilla enää ole aikaa pysähtyä Ylistarossa. Vauhdilla mennään monen muunkin aseman ohi.
Kilpailu on tehnyt junalippujen hinnalle hyvää. Kalleimmista ajoista on tultu lähes puolet alaspäin. Junien lisääntyneen suosion huomaa ainakin Pohjanmaan junissa. Ei todellakaan tarvitse yksin matkustaa. Hyvä kun sekaan sopii.
Runsaan kahden vuosikymmenen kokemuksella voin kertoa, että työn perässä ei tarvitse muuttaa. Riittää kun vain matkustaa. Ei se lähteminen herkkua ole. Olisi parempi tilanne, että töitä löytyisi lähempää.
Tässä odotellaan, että hallitus keksii, miten työn perässä liikkumista voisi edistää ja tukea. Kotijoukkojen tukemana ja kannustamana on työn perässä matkaa taittunut noin 650 000 kilometriä, viisitoista kertaa maapallon ympäri.
Kysyin kerran veturinkuljettajana olleelta tuttavaltani Helsingin asemalla, että miten menee. Hän vastasi, että sitä samaa rataa. Niinhän se näyttää menevän, ja rata on yhtä pitkä molempiin suuntiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
