Korona pakotti miettimään kulutusta uudelleen

Meillä on takanamme erikoislaatuinen ajanjakso.

Vuoden 2020 alkupuoli on näyttänyt meille luonnon voiman ja globalisaation haasteet. Se on paljastanut myös talousjärjestelmämme valuviat, jotka liittyvät jatkuvasti kasvavaan kulutukseen ja palvelujen varaan perustuvaan elinkeinorakenteeseen.

Monen mielestä vähempikin ravistelu olisi riittänyt. Optimisti näkee kuitenkin hennon hopeareunuksen myös pandemian kaltaisen myrskypilven kulmassa.

Kotitalouksissa koettiin kevään aikana kahdenlaisia äkkipysähdyksiä: kielteisiä ja myönteisiä.

Kielteiset ilmiöt liittyvät lomautusten, työttömyyden ja sairastelun aiheuttamiin yllättäviin menoihin sekä kurimukseen, joka syntyy taloudellisen puskurin puuttuessa. Pahan päivän varalle ei ole kertynyt säästöjä, jos tulot ovat pienet, tai jos asenne säästämistä kohtaan on väheksyvä. Lainojen lyhennysvapaat tuovat tilapäistä helpotusta tilanteeseen, mutta ne ovat vain pieni pelastusrengas oman talouden myrskyssä.

Danske Bankin teettämän kyselytutkimuksen vastaajista joka kolmas lyhennysvapaata hakenut ei usko sen riittävän oman talouden tasapainottamiseen. Jälki on turvaverkkojen puuttuessa aina yhtä rumaa: tarpeellisetkin hankinnat jäävät tekemättä tai ne rahoitetaan velalla.

Velkaa meidät on kannustettu ottamaan muutenkin. Jatkuvan talouskasvun varaan rakennetussa yhteiskunnassa velalla elämisestä on tullut uusi normaali, johon sekä näkyvä että piilotettu kuluttajiin vaikuttaminen tähtäävät.

Velan ottaminen ja maksujen pilkkominen osiin on tehty helpoksi, jolloin kenen tahansa on mahdollista elää yli omien varojensa. Ylivelkaantuminen ei välttämättä kerro tiukasta taloustilanteesta. Myös hyvätuloinen voi kerryttää itselleen huolestuttavan suuren velkataakan haaliessaan ympärilleen hyvän elämän mittarina pitämiänsä asioita ja elämyksiä.

Talous- ja velkaneuvontaa tarjoavien tahojen käyttäjämääriin koronakevät ei vielä ole tuonut suurta piikkiä. Kun lyhennysvapaat ja muut tilapäiset helpotukset on kesän aikana hyödynnetty, näkyvät siellä niin köyhät kuin rikkaatkin velkataakan alla sinnittelevät.

Myönteinen äkkipysähdys on koskenut etenkin etätyön turviin siirtyneitä. Kun rutiinit rikkoutuvat, on mahdollista tarkastella normeina pidettyjä kuluttamisen lainalaisuuksia uudesta näkökulmasta.

Keväällä moni hankinta putosi pois ostoslistalta, ja arjen muuttuessa luovuimme monista kulutustottumuksista, joihin emme normaaliaikana juuri kiinnitä huomiota.

Nyt onkin hyvä hetki pohtia, mitä tapahtuu, kun palaamme lomien jälkeen tavalliseen arkeen. Miten arvotamme kulutusta? Onko työmatkalla hetken mielijohteesta hankittu vaate välttämätön, tarpeellinen vai jopa turha?

Kun etätyön makuun on päästy, olisiko mahdollista vähentää omaa autoilua? Korvaisiko kotimaan luontoelämys kaukomatkan?

Kenties korona-ajasta seuraa jotain hyvää; merkkejä siitä ainakin on ilmassa. Suomalainen yhteishenki on näyttänyt voimansa. Apua sekä yrittäjille että kotitalouksille on ollut tarjolla ja siihen on uskallettu tarttua.

Poikkeukselliset olot ja lisääntynyt kotona vietetty aika ovat toivottavasti saaneet perheenjäsenet jakamaan tuntojaan, ja ehkä myös rohkeus puhua rahaan liittyvistä asioista on lisääntynyt.

Myös oman talouden vertaistukiryhmät sosiaalisessa mediassa ovat kasvattaneet suosiotaan. Avoimuus ja kyky tarttua auttavaan käteen ehkäisevät talousvaikeuksia. Kenenkään ei tarvitse rahaan liittyvissä ongelmissakaan puskea yksin, otsa rypyssä, läpi harmaan kiven.

Esimerkiksi S-Pankin teettämän Arjen raha-asiat ja korona -kyselyn perusteella oman talouden seuranta ja pahan päivän varalle säästäminen ovat kokeneet Suomessa uuden nousun. Oman talouden hallinnan apuvälineiden käyttäjämäärät ovat yhtä lailla kasvussa.

Erilaisilla kampanjoilla on kuluttajien huomiota kiinnitetty kotimaisiin yrityksiin, jotka toimivat lähellä ja tuottavat laadukasta. Myös kiinnostus kotimaan matkailuun noussee aivan uudelle tasolle. Toivottavasti näiden asioiden arvostus säilyy vielä silloin, kun koittaa koronan jälkeinen aika.

Jäävätkö myönteiset muutokset pysyviksi? Se on kiinni meistä itsestämme. Voimme toki vaivatta liukua takaisin entiseen ja kuluttaa silkasta kuluttamisen riemusta, miettimättä ostoksen alkuperää, käyttötarkoitusta tai sitä, millä sen rahoitamme.

Uudenlainen taloudellinen toimijuus vaatii hieman enemmän vaivaa. Se on suunnitelmallista, varautuu riskeihin ja luottaa enemmän laatuun kuin määrään. Kumpaan suuntaan Sinä toivot asioiden etenevän?

Kun etätyön makuun on päästy, olisiko mahdollista vähentää omaa autoilua?