Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Suomalaisen epävarmat päivät

    Sukanvarsi ei ehkä olekaan hullumpi sijoituskohde.

    Taksikuski-indeksi on perinteisesti aika oikeassa: kyytejä riittää, kun yrityksillä menee hyvin. Kun taloudessa menee huonommin, firmojen ja yksityisen ihmisten kortit viuhuvat vähemmän.

    Viime maanantain indeksi kertoi minulle, että nyt hurisee lujaa, mutta heinäkuusta eteenpäin ei enää tiedä. Silloin tulee liikennekaari, joka vapauttaa taksat ja ehkä taksitkin taksamittareista.

    Kaikki on kuitenkin vielä Kela-kyytejä myöten niin sekaisin, ettei yrittäjäkuljettaja tiennyt, mitä ajatella. Yritin lohdutella, että ei hätää, hallitus voi vielä kaatua sotesotkuunsa ja koko kaari sen mukana.

    Taksikuski ei ole ainoa, jonka tulevaisuus on sumea. Maataloudessa tehdään uutta EU-politiikkaa, unionin jäsenet haluavat pois yhteisestä pesästä, USA pystyttää tulleja ja isot pojat uhittelevat ydinaseilla.

    Suomalainen ei juuri nyt mielellään nosta katsettaan omasta navastaan, sillä meillä alkoi vasta mennä hyvin. Talouskasvu ohitti viime vuonna Ruotsin, turismi on tukevassa nousussa, kiinalaismassoja kiinnostaa Suomi kaikilla rintamilla ja työvoimapula riivaa kaikkia aloja ja alueita. Hallituskin uhkaa saada työllisyystavoitteensa todeksi, vaikka se on oikeastaan talouskasvun ansiota, mutta mitäs tuosta.

    Edellisen kulutusjuhlan loppukrapulaa muistamaton rahvas on päässyt rahan makuun, kun sijoittamisesta on tullut yleistä huvia. Osa sai muistutuksen pörssiloton kääntöpuolesta Ahtiumin kautta, mutta yhtä montaa kiinnostaa kossuosake Altia.

    "Kun ei ole vaihtoehtoja, pannaan rahat pörssiin", ovat viime vuosina hokeneet niin sijoittajagurut kuin ensi kertaa osakejäälle hipsivät tavikset. Ei vaihtoehtoja? Onhan noita, esimerkiksi metsä ja pelto, mutta niitä ei hehkuteta otsikoissa.

    Sukanvarren sijoituksia on mieluummin ravisteltu vaikkapa vuokra-asuntoihin. Moni on ostanut niitä suoraan tai rahastojen kautta. Kun hinnat ovat nousseet, myös vakuudet riittävät uusiin lainoihin. Kasvukeskusten ulkopuolella huumaan on ollut vaikeampi heittäytyä, ehkä onneksi. Niin kauan on kivaa, kun korot kurottelevat nollaa – alhaalta päin.

    Pitäisikö huolestua? Jaa-a. Tosiasioita ovat, että Suomen talouskasvu on huipussaan nyt, seitsemää laihaa vuotta ei seurannutkaan seitsemän lihavaa, vienti ja investoinnit supistuvat jo ja että talous nojaa pian taas yksityiseen kulutukseen.

    Nyt on rahaa, mutta entä sitten, kun korot alkavat nousta? Luultavasti hitaasti ja vasta ensi vuonna, mutta kauppasodan alkaessa ehkä äkkiäkin.

    Tai työttömyys? Jääkö meille yrityksiä, jos iso taantuma sakkaa viennin ja siirtää työpaikkoja halvempiin maihin? Palaavatko ne koskaan?

    Pankit ovat hereillä ja tarjoavat turvaa. Kattoja, putkia ja kiinteitä korkoja kaupataan eniten 7–10 vuodeksi. Voisi päätellä, että pankkien matemaatikot arvioivat, ettei asiakas tarvitse suojausta vielä noina vuosina eli että korot pysyvät matalina. Mutta voivat he olla väärässäkin.

    Yksi uhka vielä: niin iso tietokonevirus, että kaikki lamaantuu. Millä ostetaan ruokaa? Pelto, metsä ja sukanvarsi eivät ehkä olekaan hullumpia vaan viisaiden sijoituskohteita.