Aivot eivät ymmärrä, ettei nettiartikkelin katkaiseva mainos ole uhka ‒ ruudulta luettu ei pysy päässä samaan tapaan kuin paperilta tavattu

Osan aivot omaksuvat tietoa paremmin paperilta luettuna, toisille alustalla ei ole väliä. Kuva: Juho Leskinen

Mielipide|Yhteiskunta

15.3.202308:00

Kolumni

Stiina Hovi

Olin juuri lukenut kiinnostavan artikkelin, joka käsitteli... Niin, mitä? Artikkelin oli jakanut Facebookissa joku tuttuni, jonka nimeä en muista. Koetin selata uutissyötettä edestakaisin löytääkseni jutun uudelleen ja lukeakseni toistamiseen. Ei onnistunut.

Jos luen saman artikkelin paperille painettuna, muistan varsin hyvin sen sisällön. Muistan, millaiset kuvat siinä on. Muistan suunnilleen, miltä kohdalta juttua tietty asia löytyi, jos haluan palata siihen jälkeenpäin. Netissä lukemastani en muista läheskään niin paljoa. En välttämättä aina sitäkään, missä mediassa se on julkaistu. Onko päässäni siis jotain vikaa?

Verkossa luettu on omille aivoilleni hahmotonta, olipa sisältö miten kiinnostavaa hyvänsä. Paperilta jaksan syventyä pitkäänkin tekstiin, ruudulta en. Lukukokemuksen pilkkovat tekstin seassa vilkkuvat mainokset, esiin pomppaavat kyselyt ja muut elementit, joita aivoni koettavat automaattisesti käsitellä, ymmärtää ja sisäistää, vaikkei tarvitsisi. Aivot eivät osaa erottaa, mikä on olennaista informaatiota ja mikä ei. Silmätkin väsyvät sinivalossa, paperi on niille pehmeämpi.

Eri ihmisillä on erilainen kyky omaksua tietoa eri muodoissa. Osalla kuultu, osalla luettu, osalla vasta itse kirjoitettu tieto uppoaa muistiin kunnolla. Joillekin on se ja sama lukeeko tiedon ruudulta vai paperilta. Olisi kiinnostavaa tietää, miten heidän aivonsa eroavat omistani.

Opiskelijoilla digitaaliset oppikirjat ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös alakoulussa e-oppikirjat ovat yleistyneet. Omista opiskeluajoistani on jo tovi, mutta voisin kuvitella, ettei tieto olisi jäänyt päähän yhtä lailla, ellen olisi voinut päntätä sitä fyysisestä kirjasta, alleviivata, merkitä tärkeiden sivujen paikkoja lappusilla. Miten vaikuttaa opiskelutuloksiin se, millä tavoin lapsi ja nuori kykenee tietoa prosessoimaan?

Digitaalisen oppikirjan edut tajuan kyllä: tieto on aina ajantasaista ja päivitettyä, ja tekstin lisäksi siihen saadaan ympättyä videoita ja muita rikasteita. Lisäksi digikirja on huomattavasti edullisempi vaihtoehto.

Ymmärrän varsin hyvin, että verkossa on monen alan nykyisyys ja tulevaisuus. Silti aivoni toimivat, kuten ne ovat satojen tuhansien vuosien aikana rakentuneet. Huomioimalla mahdolliset ”uhat”, eli esimerkiksi yhtäkkiä esiin hyppäävät mainokset ne koettavat varjella minua. Aivoni eivät ole siirtyneet digiaikaan. E-kirjojen lukeminen on niille vaativampaa. Luettu ei tallennu muistiin yhtä tehokkaasti kuin fyysisestä kirjasta.

On jo monessa tutkimuksessa osoitettu, että ruudun tuijottaminen heikentää yöunta. Kirjan tai lehden lukeminen ei. Löytyykö tutkimusta siitä, miten tiedon omaksuminen eroaa alustasta riippuen? Paperinen käyttöliittymä on nimittäin monilta osin aivojen kannalta edelleen ylivoimainen, halusimme tai emme. Siksi tilaan lehteni paperisena niin kauan kuin voin.