Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Aate lämmittää

    Jos puolue hiipuu, oli puheenjohtajana kuka tahansa, niin sitten ei ole mennyt hyvin.

    Perussuomalaiset on Suomen kiinnostavin puolue. Kotona ja ulkomailla. Näin on ollut jo pitkään. Enkä minä sitä ihmettele.

    Perussuomalaiset on Suomen suurin poliittinen menestystarina. Olen siitä ylpeä päivittäin. Silloinkin kun gallup näyttää alle yhdeksää. Joskus erityisesti silloin. Valhegallupit eivät meitä huononna. Perussuomalainen ei välttämättä kerro, että äänestää perussuomalaista. Mitä se gallupintekijälle kuuluu? Se on osa tätä juttua.

    Uskon perussuomalaiseen tarinaan. Siihen, jonka neljä miestä Saarijärven saunassa pistivät alulle. Pitkälle on tultu ja muutamia sivujuonenkäänteitäkin löytyy. Tärkeintä on, että omat periaatteet säilyvät.

    Aika moni tietää sen tunteen. Vaikka tila olisi pieni, se on oma. Ei tarvitse olla kenenkään renki. Sama se oli minulla: vaikka puolue oli pieni, se oli oma. Vaikka mielipiteet eivät lehtien palstoilla saaneet kannatusta, ne olivat omia.

    Mielipiteet ovat edelleen samoja. Mutta nyt niillä on vain enemmän kannatusta. On paljon ihmisiä, jotka kulkevat tuolla toreilla puhumassa perussuomalaista tarinaa. On paljon ihmisiä jotka elävät sitä tarinaa. Periaatteista ei luovuta.

    Johdin perussuomalaisia kuusi vuotta olematta itse edes kansanedustaja. En tullut ensimmäisellä yrittämällä valituksi. Sinä aikana tuli pj-vuosia kuitenkin jo enemmän kuin useimmille kertakäyttöpuheenjohtajilla viime vuosina. Tarina jatkui silti. Tai ehkä siksi.

    Olen omalta osaltani ollut viemässä perussuomalaisia ensin eduskuntaan, europarlamenttiin, Suomen kuntiin ja nyt hallitukseen. Vaalivoittojen kautta. Me olemme asemamme vakiinnuttaneet ja poliittiseen historiaan jääneet. Ei sitä tarvitse epäillä.

    Jos puolue hiipuu, oli puheenjohtajana kuka tahansa, niin sitten ei ole mennyt hyvin. Tässä maailmanajassa katson vain elokuviakin, joissa on onnellinen loppu.

    Täysin kiistatonta on se, että perussuomalaiset ovat muuttaneet suomalaista politiikkaa. Kiistatonta on myös se, että olemme saaneet hallituksessa lukuisia omia tavoitteitamme läpi. Mutta olen huomannut, että läheskään aina saavutukset eivät ole se, mikä ihmisille merkitsee. Vetävin tarina ratkaisee.

    Isänmaallisuus, turvallisuus, välittäminen. Maalaisjärki, yrittäminen. Muun muassa näistä asioista tunnistat perussuomalaisen. Niiden päälle rakennetaan teot ja tavoitteet. Ydinasiat ovat kuitenkin niitä, jotka ratkaisevat miten tarina jatkuu.

    Tällä vaalikaudella olemme palauttaneet puolustusvoimien rahoituksen riittävälle tasolle. Isänmaan turvallisuudesta ei tingitä.

    Välitämme tulevista sukupolvista emmekä syydä lisää velkaa heidän maksettavakseen. Suomi on tänään jälleen vähän parempi paikka yrittäjälle kuin aikaisemmin. Maalaisjärkeä on, että kaupassa voi käydä lauantaisin kuudenkin jälkeen. Paljon muutakin.

    Hyvä, että perussuomalaisuus kiinnostaa. Kalliiksi tulisi jos kaiken tuon palstatilan joutuisi maksamaan.

    Josko demareiden puoluekokous edes sen pitoviikonloppuna saisi saman kohtelun? Perussuomalaisten ensi kesän puheenjohtajavaali on ollut viime viikkojen puhutuin aihe. Eikä vaalissa ole ketään vielä edes ehdolla.

    Kuntavaaleissa sen sijaan on. Nyt on heidän aikansa. Puhutaan ja kirjoitetaan heistä. Väsymättömistä kentän kiertäjistä, oman kuntansa puurtajista. Arjesta se alkaa. He ovat ehdolla, koska heitä kiinnostaa oman lähiympäristönsä asiat. He haluavat vaikuttaa.

    Samoista syistä olen itse ehdolla. Ja koska Perussuomalainen tarina on hyvä. Sitä kannattaa kertoa.

    Kylmä voisi välillä tulla – ellei aate lämmittäisi.