Demokratian arvoja on puolustettava − emme saa tottua demokratiaan itsestäänselvyytenä
Oikeusvaltioperiaate on koko länsimaisen vapauden kivijalka, kirjoittaa europarlamentaarikko Pekka Toveri.
Komission puheenjohtaja von der Leyen ja Ukrainan presidentti Zelenskyi tapasivat EU-huippukokouksen yhteydessä joulukuussa 2024. Kuva: Dati Bendo / Euroopan komissioUkraina oli viime viikolla vähällä lähteä tulevaisuutensa kannalta kohtalokkaalle tielle säädettyään laista, jolla maan kaksi tärkeää korruptionvastaista viranomaista olisi asetettu poliittisesti nimitettävän pääsyyttäjän alaiseksi. Se olisi vaarantanut viranomaisten itsenäisyyden. Päätös aiheutti voimakasta vastarintaa, ja hyvä niin: sekä kansainväliset järjestöt, EU:n komissio että ukrainalaiset reagoivat voimakkaasti. Tämä on merkki siitä, että Ukrainan kansalaisyhteiskunta edelleen reagoi, kun maa on luisumassa demokratian kannalta vaarallisen suuntaan.
Onneksi Ukrainan parlamentti esitti nopeasti uuden lain, joka takasi viranomaisten itsenäisen aseman ja presidentti Zelenskyi allekirjoitti muutoksen liki välittömästi. Länsimaisten liittolaisten luottamus saatiin säilytettyä.
Ukraina on virallinen EU-jäsenyyden hakijamaa, ja prosessi edellyttää tiettyjen perustavanlaatuisten kriteerien täyttämistä. Jäsenyyden ehtona ovat muun muassa toimiva oikeusvaltiojärjestelmä, tehokas korruption torjunta, julkisen hallinnon uudistaminen sekä toimivat demokraattiset instituutiot. EU avasi Ukrainan osalta tämän niin kutsutun perusperiaateklusterin arvioinnin jäsenyysneuvottelujen osalta tämän vuoden huhtikuussa.
Korruptiolainsäädännön vesittäminen olisi ollut laajentumisneuvottelujen kannalta katastrofi. Jos Ukraina ei kykene osoittamaan sitoutumistaan demokraattisiin periaatteisiin, sen EU-polku pysähtyy.
Autoritääriset vallat pyrkivätkin heikentämään meitä omilla säännöillämme ja syömään kansalaistemme luottamusta demokratiaan.
EU on perinteisesti nojannut politiikassaan pehmeään vallankäyttöön ‒ sen vaikutus perustuu ensisijaisesti arvoihin ja yhteistyöhön pakottamisen ja sotilaallisen voimankäytön sijaan. Tältä vaikutusvallalta putoaa pohja, jos sallimme omien jäsenvaltioidemme toimia omien yhteisten arvojemme vastaisesti. Räikein esimerkki tästä on Unkari, jossa Orbánin hallitus on järjestelmällisesti heikentänyt oikeusvaltiojärjestelmää.
Hiljattain on uutisoitu, että eurooppalaiset ovat yhä vähemmän kiinnostuneita demokratiasta ‒ esimerkiksi nuoret kokevat demokratian tehottomana ja hitaana. Byrokratia etäännyttää ja EU-koneisto tuntuu jäykältä. Emme saa tottua demokratiaan itsestäänselvyytenä, vaan siihen on suhtauduttava jatkuvaa työtä vaativana prosessina niin EU:n sisällä kuin jäsenvaltioehdokkaidenkin kohdalla. Emme voi havahtua demokraattisten arvojen merkitykseen vasta kun on liian myöhäistä. Ukrainassa kansalaiset näyttävät tämän ymmärtävän, toivottavasti meilläkin.
Diktatuurit, kuten Venäjä ja Kiina, ymmärtävät vallan hyvin demokratioiden akilleen kantapään: läpinäkyvyys ja kompromissien tarve tekevät meistä usein hitaampia. Autoritääriset vallat pyrkivätkin heikentämään meitä omilla säännöillämme ja syömään kansalaistemme luottamusta demokratiaan. Samalla tietenkin vaieten visusti diktatuurien kansalaisten heikosta asemasta ilman kansalaisoikeuksia, vapauksia ja vaikutusmahdollisuuksia päättäjien toimintaan.
Siten oikeusvaltioperiaate, jonka toteutumista meidän tulee vaatia niin itseltämme kuin Ukrainaltakin, ei ole sanahelinää, vaan koko länsimaisen vapauden kivijalka ‒ onhan EU pohjimmiltaan arvoyhteisö.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








