Kansanäänestys ei sido kansanedustajia

Keskustelussa kansanäänestyksestä on tyystin unohdettu, että perustuslaki on tarkkaan määritellyt eduskunnan roolin asiassa. Kirjoittelussa unohdetaan edustuksellisen demokratian keskeiset periaatteet ja arvot.

Suomessa kansanedustajilla ei ole imperatiivista mandaattia. Se tarkoittaa, että kansanedustajalla ei ole velvollisuutta pitää vaalilupauksiaan eli hän voi toimia oman harkintansa mukaisesti. Edustaja voi muuttaa vapaasti poliittisen näkökantansa vaalikauden aikana ilman seuraamuksia.

Jos imperatiivinen mandaatti olisi käytössä, pitäisi kansanedustajan kysyä äänestäjiensä mielipidettä vaalikauden aikana esille tulevista uusista asioista. Tämä taas olisi vaikea toteuttaa, koska äänestys on salainen, eikä kansanedustajalla ole nimiluetteloa äänestäjistään.

Näin ei myöskään kansanäänestyksen tulos millään tavalla sido kansanedustajia – ei edes moraalisella tavalla. Päinvastoin voitaisiin pitää moraalittomana sielunsa myymisenä sitä, että kansanedustaja vakaumuksensa vastaisesti noudattaisi orjallisesti kansanäänestyksen tulosta, ehkä niukankin ja manipuloidun enemmistön mielipidettä.

Opportunismiksi sitä kutsuisin – toiminnaksi jonka tavoitteena on edustajan uudelleenvalinta eikä vakaumuksen pohjalta nouseva käsitys valtakunnan edusta ja parhaasta.

Perustuslain mukaan kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Perustuslain säädös kansanedustajan riippumattomuudesta pyrkii suojaamaan kansanedustajaa asiattomalta painostukselta. Samalla se vähentää kansanedustajan vastuuta äänestäjille ja omien vaalilupausten pitämisestä.

Edustajan vastuu rajoittuu niin sanottuun poliittiseen vastuuseen, mikä toteutuu seuraavissa vaaleissa – ei sitä ennen.

Nurmijärvi