Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Yksityistäminen etenee määrätietoisesti

    Terveyspalvelujen yksityistäminen etenee useilla rintamilla. Jopa vähäpätöisiltä näyttävät yksittäiset linjaukset voivatkin yhdessä osoittautua mittavaksi yksityistämis­projektiksi.

    Ensinnäkin kuntien talous on ajettu kuralle valtion­osuuksia leikkaamalla sekä lisäämällä kuntien velvollisuuksia. Tämä on pakottanut kuntia ulkoistamaan palvelujaan. Meri-Lapin kuntien päätös ulkoistaa terveydenhoitonsa terveysjätti Mehiläiselle on miljardin euron ulkoistus.

    Myös tietoinen soten alibudjetointi ohjaa potilaita yksityiselle sektorille. Tiukalla alibudjetoinnilla perustellaan leikkaukset kuntien laki­sääteisiin palveluihin. Erityisesti ennaltaehkäisevä perusterveydenhuolto kärsii, ja se kostautuu moninkertaisena erikoissairaanhoidon kustannuksina. Lyhytnäköinen säästö tulee yleensä kalliiksi.

    Laitospaikkojen vähentäminen terveyskeskuksista ohjaa ikääntyviä monikansallisten hoivayritysten asiakkaaksi. Varsinkin, kun tarvittavaan kuntoutukseen ei kunnilla riitä resursseja.

    Kurjistuva kuntatalous karsii julkisia palveluja ja jonot kasvavat. Samanaikaisesti meneillään olevat palveluseteli­kokeilut ohjaavat asiakkaita jonoista yksityiselle sektorille. On luonnollista, että maksukykyisetkin asiakkaat haluavat siirtyä julkisin varoin kustannetun maksuttoman palvelun pariin, tämä on jo lisännyt palvelujen kysyntää.

    Moniongelmaiset asiakkaat, joilla on vaikeita sairauk­sia tai tarvitsevat lisäksi sosiaali­palveluja, rajataan pois palvelu­setelin piiristä. Tämä johtaa siihen, että setelin käyttöön ohjautuvat helpot tapaukset. Samalla vaikea­hoitoiset ja kalliit tapaukset jäävät julkiselle sektorille.

    Kaikissa niissä maissa, joissa valinnanvapaus tavalla tai toisella on jo toteutettu, ovat terveyskustannukset suhteessa bkt:hen korkeammat kuin Suomessa.

    Hännän huippuna on hallituksen niin sanottu muutosrajoitin. Jos kunnan sote-­kustannukset kasvavat seuraavan kahden vuoden aikana, se tulee pysyvästi vähentämään kunnan valtionosuuksia tulevaisuudessa. Tämän vaikutus on sama kuin alibudjetoinnin, sillä oikeutetaan – suorastaan pakotetaan julkisten palvelujen leikkaaminen.

    Väki ikääntyy ja hoivan tarve tulee vääjäämättä kasvamaan. Kunnissa joudutaan ratkaisemaan kahden huonon välillä: jos kunnan sote-kustannukset kasvavat, se menettää pysyvästi valtionosuuksia. Jos taas välttämättömiä palveluja karsitaan, siirtyy lasku tulevaisuuteen, ja potilaat moni­kansallisille yrityksille.

    Riitta Kuismanen

    Pirkkala

  • Ota kantaa aiheisiimme

    Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.