Eläintenkouluttaja kehuu Ailo-porosta kertovan elokuvan tuotantoa: "Ohjaaja halusi, ettei eläimiä stressata – ei kaikissa ulkomaisissa tuotannoissa ole niin"

Tuire Kaimion mukaan villieläimiä ei pidä kesyttää, vaan elokuvaa pitää tehdä eläinten ehdoilla. Ailo-poro on elokuvan päätähti ja siihen Kaimiolla oli hyvä kontakti. Kuva: Matila Röhr Productions

Mielipide

19.12.201822:00

Kolumni

Mia Palokallio

Pikkuinen kärppä singahtelee silmissä niin käsittämätöntä vauhtia, että katsoja miettii, onko tuo tottakaan. Ahma kierii kuperkeikkoja hangella. Oman roolinsa vetävät orava, hilleri, naaliperhe, näätä – ja tietenkin porojen tokka, kertoohan elokuva pienen poron tarinan.

Tästä hurmaavasta näyttelijäkaartista on Suomen tunnetuin eläintenkouluttaja Tuire Kaimio apulaisineen pitänyt huolta ja ohjannut niitä toimimaan toivotusti. Suomen Lapissa kuvattu Ailo kertoo pienen poron selviytymistarinan syntymästä sen ensimmäisen vuoden lopulle.

Kaimio on juuri nähnyt valmiin elokuvan itsekin ensimmäistä kertaa. "Olipa jännää nähdä se", hän toteaa. Hän tiesi toki tarinan ja on ollut mukana kuvauksissa, mutta kokonaisuus ja lopputulos on viime kädessä ohjaajan luomus.

Elokuvan on ohjannut ranskalainen Guillaume Maidatchevsky. Hän pyysi Kaimion mukaan jo elokuvan suunnitteluvaiheessa. Kaimion luottamus tuotantoon kasvoi, kun mukaan tuli suomalainen Marko Röhr ja kuvaamaan Teemu Liakka. "Tiesin, että Liakka on loistava kuvaaja, hän poimii kyllä hetket."

"Haastavinta ja samalla ihaninta oli tämän ohjaajan tapa luoda samalla kuin tehdään", Kaimio kuvaa. "Alun perin oli jonkinlainen käsikirjoitus, mutta eläimet tarjoilivat omia hetkiään ja ohjaaja poimi niitä mukaan." Niinpä iso osa elokuvasta on spontaania eläinten toimintaa.

Kaimio on kokenut eläintenkouluttaja ja ollut monissa elokuvissa mukana, silti tämä elokuva oli hänellekin ainutlaatuinen kokemus. "Harvoin pääsee tekemään tällaista elokuvaa, jossa on näin paljon elämiä. Eikä yhtään ihmistä."

Juuri tämän elokuvan tekeminen tuntui myös tärkeältä. "Elokuvaan liittyy maailmanlaajuinen missio. Meillä on jotain ainutlaatuista, säilyttämisen arvoista."

Elokuvan dramaattisista kohtauksista kysyttäessä Kaimio tyynnyttelee. "Ei tehty mitään vaarallista, ei otettu mitään riskiä", hän vakuuttaa.

Kaikkea Kaimio ei voi kertoa. Häntä sitoo ohjaajalle annettu lupaus, ettei kerro liikaa elokuvan tekemisestä, jotta valkokankaan taika säilyy. "Eläinsatuhan se on, mutta kaikki on semmoista mitä joskus tapahtuu. Todellisuus on ruokkinut tarinaa."

Kaimiolle oli ehdottoman tärkeää, että elokuva tehtiin eläinten hyvinvointia ajatellen. "Ohjaaja halusi, ettei eläimiä stressata. Ei kaikissa ulkomaisissa tuotannoissa ole niin. Eri puolilla maailmaa on eri käsitys siitä, mitä voi tehdä jonkun asian nimissä."

Elokuvaa tehdessä Kaimiolla oli apulaisia, joilla kaikilla on eläintenkouluttajan näyttötutkinto. Hän on ylpeä siitä miten meillä asiat ovat tässä suhteessa. "Maailmalla ei ole montaa maata, jossa eläinten hyvinvointi olisi hoidettu näin, Suomi on edelläkävijä".

Villieläimien kanssa työskennellessä ihmisen täytyy olla erityisen varovainen. "Elokuva ei saa vaikuttaa eläinten elämään", Kaimio sanoo. Eläinten pitää voida elokuvanteon jälkeen jatkaa elämäänsä kuten ennen. Siksi niitä ei haluta totuttaa ihmisiin.

"Mun homma on miettiä, miten saisi eläimen käyttäytymään luonnossa niin kuin halutaan. Kun kyse on villieläimistä, kouluttaminen on yleensä viimeinen vaihtoehto. Sen sijaan pohditaan, mikä olisi luontainen tilanne, miten saataisiin eläin käyttäytymään näin."

Kaimion mukaan villieläimiä kuvattiin suureksi osaksi niin, etteivät ne edes tajunneet. "Se oli tosi hienoa. Eläinten ilmeistä näkee, että ne kommunikoivat. Harva pääsee koskaan näkemään mitään tuollaista luonnossa. Pitkistä putkista on hyötyä."

Porojen kouluttaminen kuulostaa maallikosta eksoottiselta, mutta Kaimiolle se on tuttua hommaa. Joka vuosi tehdään joulumainoksia, joihin halutaan poroja. Ulkomaisille kuvausryhmille poro on eksotiikkaa, jota halutaan Suomi-kuviin, kuvattiinpa niitä missä päin Suomea tahansa.

"Poron 'koulutuksessa' on tärkeää, että poro oppii luottamaan, että kaikki ihmisten touhu ympärillä on hyvää. Että mikään ei tarkoita pahaa", Kaimio selittää.

"Poro on aina puolivilli eläin" Kaimio muistuttaa. Niitä ei ole tarkoituskaan kesyttää rapsuteltaviksi.

Tietenkin päänäyttelijöihin piti olla hyvä kontakti. "Oli tärkeää, että tyyppi pysyy maisemissa", Kaimio naurahtaa. "Muttei ole hyvä, jos kuvauksissa eläin hakee minua."

Ailon kuvauksissa yksi ehdoton sääntö oli, että poron vasojen piti saada levätä. "Ja poro on märehtijä, sen täytyy saada märehtiä."

Kaimion tehtävä oli myös pohtia, missä tehdään kuvauksia ja millä eläimillä ja kuinka kauan milläkin eläimillä kuvataan. "Kun on käsikirjoitus, ei voida vain odottaa."

Se vaati taustoitusreissuja. Jos kuvattiin puolitoista viikkoa, Kaimiolla meni saman verran aikaa etukäteen.

Näissä kuvauksissa poron vuodenkierto saneli paljon. Jotta vasominen saatiin tallennettua, sille oli annettava aikansa. "Ei muuta mahdollisuutta kuin odottaa", Kaimio toteaa.

Oli myös tärkeää tietää, mikä on mikäkin eläimen päivärytmi ja ottaa se huomioon.

Ailon kuvaukset olivat Kaimiolle iso urakka. "Vuoden ajan piti elää Ailo etusijalla. Sosiaalisen elämän kannalta se oli hankalaa."

"Vuodenajat ja sää sanelivat paljon. Esimerkiksi ensilunta odottaessa piti olla koko ajan valmiina lähtöön."

Kuvausrupeamat olivat myös fyysisesti rankkoja, päivät välillä pitkiä. Kuvauksissa oli toisinaan myös tosi kylmää, pahimmillaan 36 astetta pakkasta ja oli pakko pohtia, miten kuvausryhmän jäsenet ja kalusto selviävät. Elokuvan tähdille, poroille, se ei sen sijaan ollut mikään ongelma.

Omapäisten eläinten toilailuille voi jälkikäteen nauraa, mutta kiireisten kuvausten keskellä ne eivät aina huvita. "Ei siinä hetkessä tunnu hauskalta, kun eläin ei tee niin kuin sen pitäisi", Kaimio hymyilee.

Kokeneellekin kouluttajalle jotkut eläimet ovat toisia suurempia haasteita. "Vuohet ovat haastavimpia. Ne syövät kaiken kuvauspaikalla. Yksikin kerran päätti kokeellisesti syödä pöytäliinan", Kaimio kertoo. "Siinä sitten oltiin kuvausrekvisiitan kanssa ihmeissään."

Ailon kuvauksissa päänvaivaa aiheutti aluksi kärppä. "Se on niin mielettömän nopea, ihmissilmä ei pysty seuraamaan sen menoa. Sitten se saattaa kesken kaiken saada hurjan sinkoilukohtauksen", Kaimio kertoo.

"Mutta sitten tajusimme, että sehän on hauska juuri noin. Sinkoillessaan."

Onhan se.

Ailo – pienen poron suuri seikkailu saa maailmanensi-iltansa Suomessa 21.12.