Edessä raskas rauha

Mielipide

18.3.202201:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Tiedot Venäjän ja Ukrainan rauhanneuvottelujen etenemisestä ovat epävarmoja. Samalla ne ovat harvoja toivonpilkahduksia siinä hulluudessa, johon Venäjä hyökkäyksellään on koko Euroopan saattanut.

Rauhaan on kuitenkin pitkä matka, eikä se toteutuessaankaan ole oikeudenmukainen. Päinvastoin siitä voi tulla hyvinkin raskas.

Ylivoimaista vihollista vastaan sankarillisesti taistellut Ukraina on jo tähän mennessä voittanut paljon. Venäjä ei ole pystynyt ottamaan naapuriaan haltuunsa eikä käyttämään ylivoimaansa hyödyksi isänmaansa puolesta taistelevia ukrainalaisia vastaan.

Koko maailma on pannut merkille suurvaltana esiintyvän Venäjän hyökkäyksen hyytymisen. Samalla raukkamaiset ohjusiskut siviilikohteisiin, ydinpelotteella uhkaaminen ja pakoon yrittävien ihmisten kiusaaminen ovat painuneet läntisen uutisyleisön verkkokalvoille.

Aikanaan tapahtumat tulevat tutuiksi vähitellen myös venäläisille, presidentti Vladimir Putinin lietsomasta propagandasta huolimatta.

Mutta miten rauha solmitaan tilanteessa, jossa Venäjä on rikkonut sopimuksia ja kansainvälisiä käytäntöjä ja kirjaimellisesti särkenyt naapurimaansa infrastruktuuria mielettömällä tavalla?

Ukrainalaisten inho Putinia ja Venäjän hallintoa kohtaan kestää kymmeniä vuosia. Venäjän toivoma ystävällismielinen ja neutraali naapuri olisi kaiken nähdyn jälkeen epätoivoinen tavoite siinäkin tapauksessa, että Ukraina olisi joutunut antautumaan.

Entistä epätoivoisemmiksi Venäjän tavoitteet muodostuvat nyt tilanteessa, jossa Ukraina pystyy edelleen puolustamaan itseään.

Venäjä on jo hävinnyt arvostuksensa maailmalla, tuhonnut taloutensa ja joutuu pyytämään apua nyt muun muassa Syyriasta, kun muita kumppaneita ei oikeasti ole.

On täysin mahdollista, että Ukraina pystyy käymään neuvotteluja myös omia ehtojaan esittäen. Silti se ei pysty omin voimin häätämään heikentyneitäkään venäläisjoukkoja alueeltaan pois.

Lännestä tulevista aseista on apua, mutta Ukrainan suurin toivo lepää venäläisten operaation taloudellisessa ja moraalisessa romahtamisessa.

Kun jonkinlainen rauha tai konfliktin jäätyminen aikanaan koittaa, sen yksityiskohtia kammataan tarkasti myös Suomessa. Länsi varmasti tukee tällöin Ukrainaa ja jopa maksaa maan jälleenrakennuksen.

Silti Ukrainan pitkään tavoittelemaan EU-jäsenyyteen on vielä matkaa. Natoon sitä tuskin otetaan ja maan kaipaamista läntisistä turvatakuistakaan ei ole varmuutta. Venäjältä se voi lupauksia saada, mutta niiden arvo on tällä hetkellä olematon.

Suomessa askeleet kohti Natoa tihenevät, mutta ratkaisevaan harppaukseen on vielä matkaa. Presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Sanna Marin (sd.) ja puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) tekevät parhaillaan rajusti töitä varmistaakseen Naton ja EU:n täyden tuen Suomen ratkaisulle. Jos Nato-jäsenyyttä aikanaan haetaan, prosessin olisi oltava sujuva. Minkäänlaiseen välitilaan ei voida jäädä.

Seuraavina viikkoina Suomen jäsenyyshanke kuitenkin etenee. Se riippuu keskustan, sosialidemokraattien ja Ruotsin kantojen vahvistumisesta. Ratkaisijan paikalla on presidentti, jonka merkkiä ulkopoliittinen johto odottaa.

Ratkaisu helpottuisi, jos tiedossa olisi, miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan päättyy.

Sitäkään ei voi jäädä loputtomiin odottamaan.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.