Satsauksia metsäperäisiin innovaatioihin pitää jatkaa

Erikoistuminen ja valintojen tekeminen ovat taitoja, joita nyt tarvitsemme metsävarojen hyödyntämisessä. Tulevaisuudessa erilaisten osaamisten ennakkoluuloton yhdistäminen tuo uusia ideoita kasvavalle yrittäjäsukupolvelle hyödynnettäviksi.

Moni uusi ratkaisu – tuote tai prosessi – alkaa pienestä määrästä. Kun markkina alkaa vetää, niin lähdetään lisäämään tuotantoa.

Uuden tuotteen ja sen valmistusprosessin kehittäminen kestää vuosia. Sen jälkeen kuluu lisää vuosia ennen kuin yritys ja tuote ovat vakiinnuttaneet asemansa markkinoilla.

Mitä myöhemmin aloitamme, sitä myöhemmin meillä on ne uudet tuotteet ja palvelut, joilla valtaamme markkinoita. Uuden liiketoiminnan kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, uskallusta, periksi antamattomuutta ja uskoa omiin kykyihin. Tarvitaan myös rohkeutta epäonnistua.

Suomalaisilla metsäyhtiöillä menee nyt hyvin. Sellu ja kartonki käyvät kaupaksi. Juuri nyt olisi aika sijoittaa voimakkaasti uuden osaamisen ja innovaatioiden synnyttämiseen. Puu on Euroopan hienoin biopohjainen raaka-aine. Suomessa puuta on paljon, eikä se ole osa ruokaketjua.

Täällä emme aina muista, että Keski-Euroopassa ei metsistä tiedetä juuri mitään eikä ymmärretäkään: siellä metsät ovat maatalouden alla, jonne ne tavallaan katoavat. Meidän pohjoismaalaisten velvollisuus on pitää asia esillä.

Puuraaka-aine on hyvin monikäyttöinen. Metsäteollisuuden sivuvirroista voimme saada raaka-aineita esimerkiksi elintarvikkeisiin, rehuun, lääkkeisiin ja ihmisen hyvinvointia edistäviin tuotteisiin.

Myös uusissa kierrätettyyn materiaaliin perustuvissa komposiittimateriaaleissa hyödynnetään biopohjaisia raaka-aineita, kuten kierrätyspuuta. Vaikka puuta on meillä paljon, sitä ei kannata tuhlata.

Uusien tuotteiden riskiä voidaan pienentää rakentamalla näiden tuotteiden tuotantolinjoja olemassa olevien laitosten yhteyteen. Näin saadaan vietyä innovaatioita käytäntöön pienemmin kustannuksin sekä hyödynnettyä vakiintuneen yrityksen osaaminen ja kokemus parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla voidaan käyttää olemassa olevaa infrastruktuuria. Tällainen malli mahdollistaa myös osittain hajautetun toiminnan ja tuotannon.

Uusien prosessien, tuotteiden, palveluiden ja liiketoimintamahdollisuuksien tutkiminen on yliopistojen peruskauraa.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen avulla voimme kehittää uusia tuotteita, jotka voivat parhaimmillaan tarjota jotain aivan uutta. Tarvitaan ratkaisuja, joilla voidaan turvata erilaisten raaka-aineiden ja energian riittävyys myös tulevaisuudessa.

Emme voi jatkaa entiseen tapaan. Siksi puustakin pitää saada irti enemmän ja uudenlaisia korkean lisäarvon tuotteita. Niille nykyisten tuotteiden sivuvirrat voivat olla oiva mahdollisuus.

Metsäekosysteemi on myös elämysympäristö, ja sillä on siten myös itseisarvo. Metsällä voisikin olla nykyistä huomattavasti suurempi markkina-arvo kiivastahtisessa elämässämme, jossa mindfulness ja muu mielenrauhaa tuottava asia on entistä halutumpaa.

Parasta kaikessa mielestäni on se, etteivät kestävällä tavalla tehty metsänhoito, nykyiset tuotteet tai uudetkaan tuotteet ja metsien virkistyskäyttö sulje pois toisiaan. Voimme saada sekä elinkeinon että hyvinvoinnin yhtä aikaa. Silti tarvitsemme myös täysin koskemattomia metsiä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Anneli Pauli
Lappeenrannan 
teknillisen yliopiston rehtori

anneli.pauli@lut.fi