Metsittämisessä on tärkeä tuntea alueen historia

Koska Osaran aukiot Lapissa kasvavat jälleen puuta, miksi ei kasvaisi aikanaan metsän peittämä Sahel?

Kuuntelin Nairobissa vuosikymmeniä sitten amerikkalaisen miehen arviointeja suomalaisen kehitystyön tuloksista Keniassa. Suomalaiset olivat poranneet kaivoja ja kouluttaneet alueen naiset huoltamaan kaivojen pumput. Se on ollut loistavaa järjenkäyttöä ja onnistunutta kehitysapua.

Afrikassa 20 vuoden aikana olen havainnut lukuisten kaivoprojektien tuloksena puhtaan veden väestölle tuoman hyödyn, mutta myös vuotavat vesihanat, litisevän kuran ja malariahyttysten sikiämiseen sopivat lätäköt. Kehitysprojektien suunnittelussa sekä toteutuksessa on liian usein kiire ja ongelmia ymmärtää erilainen kulttuuri.

Esimerkki: Avustusjärjestö oli tuonut kylään muutaman tonnin lannoite-erän. Vielä vuosien päästä säkit odottivat levittäjää. Lannoitteen toimittaja unohti tietotaidon merkityksen eikä opettanut alueen viljelijöille lannoitteen oikeaa käyttöä. Viljelijöiden kokemus tehdasvalmisteisista lannoitteista oli, että se polttaa kasvin juuriston.

Senegaljoen rantaa oli raivattu viljelyyn lähes 250 hehtaaria. Vuosien kuluttua viljeltiin raivatusta alasta enää 80 hehtaaria. Eurooppalaisten käyttämä maanraivauskalusto ja projektin toimistot olivat edelleen muistuttamassa merkittävästä omavaraisuusprojektista.

Ongelma olivat myös markkinat, sillä sisämaan toreilla haluttiin myydä edelleen aasialaista riisin lajittelujätettä mieluummin kuin toisen heimon alueella, mutta kuitenkin omassa maassa tuotettua riisiä.

Kamerunilainen yliopisto-oppinut mies määrittelee köyhyyden televisiohaastattelussa. Se on materiaalista, moraalista ja älyllistä.

Koulutus ravistelee hereille älyllistä pääomaa Afrikassakin. Tyttöjen lukutaidon lisääminen tulee sisällyttää jokaiseen kehitysprojektiin.

Maanviljely on perinteisesti naisten työtä ja sellaisena se on säilynyt tähän päivään asti. Maaseudulla naisten vastuulla on ruuan valmistaminen ja siihen tarvittavan polttopuun hankkiminen. Kuivan kauden aikana vapaasti liikkuvan karjan lanta kerätään polttoaineeksi. Kahdellakymmenellä litralla kuivaa lantaa valmistuu keskikokoisen perheen ateria.

Maa on tavallisesti valtion omistamaa. Kasvavan puun kaataminen on siellä kielletty. Katkaisemalla juuret saadaan puu kuivumaan.

Olen työskennellyt Afrikassa maaseudun kehittäjänä kaksikymmentä vuotta, joista seitsemän vuotta Sahelin alueella Senegalissa. Asuin sisämaassa ja työskentelin maaseudun ihmisten parissa. Kylistä tuli runsaasti pyyntöjä järjestää maatalouskurssi heidän alueellaan.

Sahel on levenevä vyöhyke Saharan eteläpuolella. Se ulottuu Atlantilta Afrikan sarveen. Sademäärä vaihtelee ja voi olla jopa 500 millimetriä vuodessa. Väestö on pääasiassa karjaa pankkina pitäviä fulaneita. Karjansa mukana Sahelissa vaeltavat fulanit siirtyvät sinne, missä eläimillä on ruokaa.

Koulutin muutamaan lukutaitoluokkaan asiasta innostuneen maatalousopettajan ja lukiolaisen nuoren haasteelliseen työhön ihmisten parissa. Myöhemmin hän oli todennut eräälle eurooppalaiselle toimittajalle eurooppalaisten tuoneen tänne kiireen. Tärkeä kommentti.

Olin luomassa kolmevuotista maatalousopetusohjelmaa kirkon lukutaitokouluihin. Eräänä vuonna keskityimme puiden lisäämiseen. Edellisenä vuonna oli istutettu 4 000 puun tainta, joista osa hedelmäpuita. Vanhempi mies tuli juttelemaan. Hän muisteli, että hänen nuoruudessaan täällä kasvoi sellaisia puita, joita ei täällä enää ole.

Monet puut ovat merkittäviä ruoka- sekä rehukasveja. Acacia albida esiintyy laajalla alueella Afrikassa. Fulanit käyttävät puusta nimeä tchaiki, tiaski, tjaiki, ja sereeret tuntevat acacia albidan nimellä sas. Se pudottaa lehtensä sadekauden lähestyessä, mutta ne puhkeavat jälleen kuivan kauden alussa.

Acacia albidan juurinystyrät sitovat typpeä, joten puu on tunnetusti hyvä maan lannoittaja ja hyvä mesikasvi. Sen siemenien itävyyden varmistaa kulku märehtijän mahojen läpi tai keittokäsittely ennen kylvöä.

Apinanleipäpuun tiedetään saavuttavan jopa 1 000 vuoden iän. Puulla ei ole polttoarvoa, mutta se on tärkeä ravintokasvi. Sen lehdet on merkittävä kastikkeen raaka-aine, ja ne ovat tärkeä vitamiini- sekä mineraalilisä ihmisten ravitsemuksessa. Apinanleipäpuun hedelmässä on runsaasti kalsiumia ja vitamiineja, erityisen runsaasti c-vitamiinia.

Kotikaupunkini Fatickin lapset myivät kadulla jäätelönä muovipussiin jäädytettyä apinanleipäpuun hedelmää. Erään afrikkalaisen keräilijäheimon vesilähde on apinanleipäpuun runko, josta he juoksuttavat vettä. Puun runkoon haudataan vainajia silloin, kun ei omisteta maata.

Sahelin asukkaista moni sinnittelee päivästä toiseen aliravittuna. Metsittäminen parantaisi heidän ravintotilannettaan. Se edellyttää naisten mukanaoloa ja heidän kuulemistaan. Metsittämisprojekteissa on tärkeää valita alueelle sopivia puulajeja.

Ratkaisevan tärkeää on luottamuksen syntyminen itsetietoisen fulaniheimon kanssa. Siihen tarvitaan yksi sukupolvi.