Luonnosta lainattua

Päivänkakkaroilla ja peurankelloilla on oikeutettu paikkansa vanhan maatilan portaiden pielessä. 

Metsien kansan sydän alkaa sykkiä, kun kielot puhkeavat kukkaan ja saniaisten vehreys verhoaa maan. Luonnonkasveilla on somistettu myös pihamaita jo kauan ennen kuin varsinainen puutarhakulttuuri sai jalansijaa. Tuskin olisivat tulppaanit ja pionit edes selvinneet seitsemän veljeksen maisemissa.

Talonpoikainen elämänmeno on niistä ajoista muuttunut melkoisesti, mutta päivänkakkarat ja sinivuokot eivät suinkaan ole jääneet kehityksen jalkoihin. Päinvastoin. Tunnelmalliset ja kestävät luonnonkasvit tuntuvat löytävän tiensä yhä useammin myös uusien asuinrakennusten pihapiireihin.

Perinteisten kotkansiipien ja kissankellojen ohella voi kukkapenkkiin ja ruukkuihin istuttaa monia yllättäviäkin luonnonlajeja, joita harvemmin mielletään puutarhakasveiksi.

Tuttujen luonnonkasvien joukossa on monia puutarhaan hyvin sopivia lajeja. Muun muassa peurankello, poimulehdet, rantakukka ja kullero menestyvät mainiosti tavanomaisessa kukkapenkissä, ja sopivat yhteen jalostetumpienkin puutarhakasvien kanssa.

Kuivilla pihoilla nousevat arvoon esimerkiksi kissankäpälä, keltamaksaruoho, kangasajuruoho ja muut kallioiden ja ketojen kasvit, jotka menestyvät vahvassakin paahteessa. Olennaisinta luonnonkasvien hyödyntämisessä onkin, että kullekin pihalle valitaan sinne parhaiten sopivat kasvit.

Jos kasvien palapeliä kuitenkin haluaa hieman sekoittaa, ei mikään estä istuttamasta villiä suosikkikasvia suureen piharuukkuun. Hyvin vettä sitovassa saven ja mullan seoksessa voi komean kotkansiiven tai hiirenportaan saada menestymään myös melko aurinkoisella paikalla ja kasvamaan lähes tunnistamattomiin mittoihin.

Jos kasvit eivät itse löydä tietään pihalle, voi niiden matkantekoa hyvin myös auttaa. Useat luonnonkasvit leviävät siemenistä, joita keräämällä ja kylvämällä voi omassa taimipenkissä kasvattaa melko suuriakin taimimääriä.

Varhain keväällä tai syksyn koittaessa saattaa onnistua myös kokonaisten kasvien siirtämisessä, kunhan pitää mielessään, että luonnonkasvien siirtämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Usein kasvien siirtämisessä saa kuitenkin varautua pulmiin, sillä villin kasvin mukaan on vaikea saada kaivettua riittävästi juurta.

Viime vuosien aikana on luonnonkasvien taimia myös alkanut saada valmiiksi kasvatettuina. Luonnonlajien taimiin on erikoistunut muun muassa Tuuloksessa sijaitseva Terolan taimitarha, jonka valikoimista löytyy myös monia heiniä sekä kosteikkojen kasveja. Taimitarhan omistajat Jorma ja Sinikka Wegelius kertovat, että niksit luonnonlajien kasvatukseen on hankittu kokeilun ja erehdyksen kautta, sillä oppikirjoissa niiden lisäämisestä ja viljelystä ei juuri kerrota.

”Luonnonkasvien taimien kasvatus alkoi kysynnän myötä kymmenisen vuotta sitten. Nyt taimitarhalla on kasvatuksessa jo kymmenittäin ruohovartisia luonnonkasveja, mutta etenkin heinien hyödyntämisessä ollaan kuitenkin vielä lapsenkengissä”, Jorma Wegelius sanoo.

Vaikka luonnonkasveja voi siirtää pihaan itsekin, saa valmiista taimesta kauniimman alun, joka kukkii yleensä jo samana vuonna.

”Tärkeää on löytää suuresta lajien joukosta ne kaikkein käyttökelpoisimmat. Esimerkiksi useimmat lemmikit ovat kaksivuotisia ja villiintyvät herkästi puutarhoissa. Luhtalemmikki sen sijaan on monivuotinen ja hyvin käyttökelpoinen puolivarjon ja varjon perenna”, Sinikka Wegelius vinkkaa.