Vuosi tuulivoimaa

Kuva: Jaana Kankaanpää 

Tasan vuosi sitten painoimme naapurin isännän kanssa tuulivoimalan käynnistysnappia. Rakensimme teollisuusluokan tuulivoimalan omille maille ja aloitimme puhtaan, päästöttömän energian tuotannon. Sata metriä vartta, sata metriä ropellia, 2,5 megawattia.

Olen huomannut, että tuulivoimaloista kirjoitetaan paljon pelonsekaisin tunnelmin. Kirjoitan nyt kokemuksia asiasta.

Olemme tuottaneet sähköä nyt 6 320 megawattia. Se on hiukan yli sen, mitä on suunniteltu.

Voimala pyörii vain silloin, kun tuulee. Meidän myllyn käyttöaste muutettuna täydeksi tehoksi on noin 27 prosenttia. Se on tuulivoimalle hyvä määrä.

Saamme sähköstä valtion takaaman tariffihinnan 105 euroa megawatilta vielä ensi vuonna ja sitten takuuhinta tippuu 83,5 euroon.

Ilman takuutariffia ei nouse Suomeen yhtäkään tuulivoimalaa, hakelaitosta tai biokaasuvoimalaa. Jokainen Euroopan maa tukee uusiutuvaa energiaa. Jos on fiksu ja haluaa veroedun itselleen, kannattaa sähkönkuluttajana ostaa tuulisähköä!

Puhutaan, että vain isot ulkomaiset sijoittajat tekevät tuulivoimaloita. Se ei ole totta. Aina ei tartte kaiken olla isoa. Kaksi maanviljelijää voi laittaa peltonsa pantiksi pankkilainaa varten, että saa omarahoitusosuuden maksetuksi.

Tiedän useampia viljelijöitä ja yrittäjiä, jotka aikovat tehdä samoin.

Ja sitten se ääni: tuo kauhistuttava unen, terveyden, lisääntymiskyvyn ja asumismukavuuden vievä meteli. Savupiiputkaan eivät kuulemma vedä, kun voimala saapuu paikkakunnalle.

Kun viisikymmentä metrinen lapa halkoo ilmaa, jokainen ymmärtää, että ääntähän siitä tulee: suhinaa ja humpsahdus, kun siipi painaa varren ohi.

Ääni on uusi, sitä ei ole ennen kuulunut maisemassa, sen takia sen myös erottaa. En huomaa maantien ääntä, en junan kolinaa, mutta voimalan äänen kuulen, vielä.

Luullaan, että tuulivoimala pitää valtavaa meteliä 24 tuntia, 365 päivää vuodessa. Se ei ole totta.

Kovin ääni kuuluu silloin, kun ylhäällä tuulee, mutta maanpinnan tasossa on tyventä. Jos tuulen nopeus on maanpinnalla yli 8 m/s, silloin tuulen oma tuiverrus peittää lapojen äänen.

Kesäisin mylly ei pyöri, jos ei maanpinnallakaan tuule. Kesällä tuulienergiaa ei paljonkaan tuoteta, parasta aikaa on syystuulet ja talven pakkaset.

Väitän, ettei tuhansia megawatteja tuoteta millään energiamuodolla ilman ääntä. Jos tuulella tekemämme energia olisi tuotettu polttoöljyllä, olisi sitä pitänyt polttaa 630 000 litraa.

Kivihiiltä olisi savuutettu piipusta 900 tonnia. Haketta olisi kulunut 70 täysperävaunurekallista. Biokaasulaitokseen tarvittaisiin tuhansien sikojen liete.

Ei ole äänetöntä, hajutonta eikä mautonta energiamuotoa.

Jäätä lentää talvella muutamana päivänä myllyn juurelle, noin sadan metrin päähän tornista. Varoituskyltti kannattaa ottaa tosissaan.

Muuten voimala ei haittaa metsän käyttöä mitenkään. Yhtäkään linnun raatoa emme ole alueelta keränneet, eläimet ovat pikemminkin lisääntyneet markilla.

Vielä välkkeestä. Kun siipi ohittaa auringon, syntyy siitä välkettä. Meidänkin voimalasta tulee lähitaloihin välkettä marraskuun ja tammikuun välisenä aikana noin viisitoista minuuttia vuorokaudessa, jos aurinko paistaa ja tuulee auringon suunnasta.

Avajaisissa paikalla oli tuhannen ihmistä, sen jälkeen myllyyn on tutustunut ainakin toinen mokoma. Palaute on ollut myönteistä, voimalaa pidetään merkkinä eteenpäin menemisestä ja uskosta periferiassa asumiseen. Vajaan kilometrin päässä voimalasta asujat morjenstavat edelleen.

Tuulivoima on tämän hetken suurin sijoitus maaseudulle. Pelon, kateuden tai tietämättömyyden takia sitä ei kannata vastustaa.

Simo Eemil Ralli

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.