Liikenneinvestoinnit oikeaan paikkaan
Väyläviraston pääjohtaja Wihlman sanoi haastattelussa, että ”sekä ympäristö että muista syitä hallitusohjelma on selkeästi ratapainotteinen” (MT 22.8.). Hän mainitsi suomalaisten yhä enemmän matkustavan rataverkolla ja että junalla tehtiin 15 miljoonaa kaukomatkaa ja 79 miljoonaa lähiliikennematkaa.
Vastaava luku autoilla ja busseilla on reilusti yli tuhat miljoonaa matkaa. Joukkoliikenteessä busseilla tehdään 350 miljoonaa matkaa vuodessa. Rautateiden osuus matkoista on noin kahdeksan prosenttia ja tieliikenteen yli 90 prosenttia. Tieliikenteessä kuolee vuosittain yli 200 ihmistä, rautateillä tavallisesti nolla, paitsi rautateiden tasoristeyksissä alle 10. Valtaosa tavaraliikenteestä kulkee teillä.
Numerot eivät yllätä. Suomen tieverkon pituus on 78 000 kilometriä, päälle kadut ja yksityistiet. Ne ovat lähes kaikki tarpeellisia elämiselle ja taloudelliselle toiminnalle. Teiden käyttäjät maksavat niiden ylläpidon.
Rautateitä on 6 000 kilometriä, mutta ne palvelevat harvoja. Rautateitä ja niillä matkustamista subventoidaan huomattavilla summilla.
Wihlman arvioi liikenneväylien investointitarpeen olevan 50–60 miljardia euroa. Koko väyläomaisuuden nykyarvo on noin 20 miljardia. Liikenne 12 -suunnitelmassa rataverkon uusien kehittämisinvestointien arvoksi on arvioitu 1,7 miljardia euroa ja tieverkon arvioltaan 1,4 miljardia.
Pääjohtajan mukaan tie- ja rataverkon vastakkainasettelu pitää lopettaa ja väyläverkkoa pitää alkaa katsoa kokonaisuutena. Todellakin.
Kysymys ei ole liikennelajien vastakkainasettelusta, vaan niille osoitettujen rahojen vaikutuksista. Suomessa tuskin on enemmän kuin yksi ratahanke, jonka hyödyt miinus kustannukset ovat nollaa suurempi. Tiehankkeita on lukuisa määrä.
Suomalaisille ja taloudelle on ensiarvoisen tärkeää, että rahat pannaan sinne, missä niillä on suurimmat vaikutukset. Liikenneministeriön ja Väyläviraston suunnitelmat eivät ole näihin tavoitteisiin suunnattuja. Vain puheet ovat.
Antti Talvitie
Chicago
Suomessa tuskin on enemmän kuin yksi ratahanke, jonka hyödyt miinus kustannukset ovat nollaa suurempi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

