Matti ja Liisa Ilmastojunaa ihmettelemässä
"Onko sitä tullut ilmastomarssittua? Onko vaekutuksia, huomattavia tuloksia?" Matti utelee ovelan näköisenä.
12.2.202001:00
"Se tulloo ens viikolla taeteilijoihen ja koolulakkolaesten ilimastojuna Lapinlahen asemalle. Mullikka kirjottaa", Matti tupisee Savon Sanomien takaa.
"Mikä se o, ja mistä tulloo?" Liisa ihmettelee.
"Ilimastojuna, ja oekeen Helssinkistä asti tulloovat!" Matti melkein huutaa.
Perunoita kuorivaa Liisaa yskittää. Korventaustan uudehko lohkotiilinen talo on lämmin, mutta homeessa. Se on tehty uusimpien ympäristönormien mukaan.
Talo on tiivis kuin sillipurkki. Automaattinen ilmanvaihto jumittui, kun sähköt olivat Valio-myrskyn jälkeen poikki toista viikkoa.
Omista hirsistä tehdylle talolle ei lupaa enää saanut. Eikä huussille. "Kansantuote" ohjataan umpisäiliöön ja kuskataan sitten 17 kilometrin päähän "puhdistamoon".
"Sepä ee paska hämmentämällä puhistu", arvioi Matti jo rakennusaikaan kansanmiehen viisaudella.
Mutta säännökset ovat säännöksiä. Kun on aiemmat toimeenpantu, on aika lähteä Ilmastojunaa vastaanottamaan. Siksikin joutaa, kun syksyn harvennukselta ropsit on ajettu tienvarteen nättiin laaniin.
Lukija huomaa, että kolumnin alku mukailee Veikko Huovisen novellia Rauhanjuna (1982). Teos parodioi kylmän sodan herättämää rauhanliikettä ja taiteilijoiden Rauhanjuna-tempausta. Suurvaltojen varustelukisan keskellä Rauhanjunalla kampanjointiin aseistariisuntaa ja ydinaseetonta Pohjolaa. Matin ja Liisan satiirikko nappasi Juhani Ahon esikoisromaanista Rautatie (1884).
Ei ole parodiaa, että kylmän sodan rauhanliikkeellä ja tämän päivän ilmastoliikkeellä on yhtymäkohtansa. Kärkijoukoissa marssivat taide-, ympäristö- ja kulttuuriväki, opiskelija-aktiivit ja heidän järjestönsä – yhteiskunnan kuumemittarit, aikansa kellokkaat. Joku voi nähdä punavihreitä sävyjäkin.
Into ja ahdistus keskittyvät yliopistokaupunkeihin, maalla on rauhallisempaa.
Sekä ydinsodan uhka että ilmaston lämpeneminen ovat aikansa totuuksia. Molemmissa maailmanlopun julistamisesta tulee osalle kokopäivätyö ja jopa elinkeino, josta ei helpolla luovuta.
Rauhanliikkeen innokkaimmat olisivat halunneet aseistariisunnan koulujen oppiaineeksi ja luokkaretkiä rauhan suurvaltaan Neuvostoliittoon. Nyt peruskoulun opetussuunnitelmaan puuhataan vakavissaan ilmasto-oppia.
Suomi ei kuulunut maailman ydinvarustelijoihin. Myös ilmastoasioissa olemme vastuullisia ja aika hyviäkin. Yhä parempaan pyritään.
Aktiivisuus on hyvästä. Maailmanlopulla pelottelu on turhaa mutta toimet kohti parempaa aina tarpeellisia.
Oma osaaminen pitäisi tunnustaa. Suomen tuotteita ja osaamista ilmastoaktiivinkin kelpaisi kehua maailmalla.
Mutta nyt Korventaustan pariskunta onkin jo ehtinyt Ilmastojunaa ihmettelemään. Mitäpä tuumaavat pääkaupungin terveisistä?
"Onko sitä tullut ilmastomarssittua? Onko vaekutuksia, huomattavia tuloksia?" Matti utelee ovelan näköisenä taiteilijalta ratapihalla. Taiteilijalla on keltainen tukka ja punaiset viikset.
"Ou ihmisiks!" Liisa nyhtää Mattia hihasta.
Mutta taiteilija hihittelee ystävällisesti. Matin murrekin vähän huvittaa.
"Hih, hih, heh! Vae vaekutuksia... Tottapa niitäkin. Vaan jokos isäntä ja emäntä ovat allekirjoittaneet tämän ilmastoadressin? Ja miten se on sen lihansyönnin laita?"
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
