Arvokkaat ikätoverit

Ystävien merkitys korostuu sairastuessa. Edessä häämöttävä yhteinen kuntoutusloma antaa selkänsä loukanneelle Anneli Tuomaalalle sisua päästä pian jalkeille. 

”Etenkin teatterissa käynti on lisääntynyt ystäväpiirin ansiosta”, kiittelee Mikko Ristimäki. 

Samanhenkisten kaverien kanssa hurahtaa kolmekin tuntia tuosta noin vaan, niitä näitä jutellessa. Tapaamisten jälkeen on aina todella piristynyt olo, kun on naurettu niin paljon”, ylihärmäläinen Mikko Ristimäki, 76, kuvailee ystäviensä merkitystä.

Mikko Ristimäki käy vaimonsa Hilkka Ristimäen, 71, kanssa kerran–pari kuukaudessa tapaamassa samanikäisistä ikäihmistä koostuvaa kaveriporukkaa. Ristimäen pariskunta, Matti Koivunen, 76, Lilja Miiluniemi, 76, Anneli Tuomaala, 79, ja Jussi Kaupinmäki ovat löytäneet toisensa Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnan avulla.

Kolmessa vuodessa ryhmälle on muodostunut silminnähden vahva keskinäinen luottamus – ystävyys. Porukassa viihdytään, halutaan harrastaa ja parantaa maailmaa.

”Ihan laidasta laitaan jutellaan asioita, kaikkea sellaistakin, mitä ei oikein voi lehdessä julkaista”, kaveripiirin rautarouvaksi luonnehdittu Miiluniemi virnuilee.

Ystävyys vanhuusiällä on arvokasta, muttei itsestäänselvyys. Yksinäisyyden kokeminen tutkimusten mukaan lisääntyy iän myötä. Ikä itsessään ei sitä lisää, mutta yksinäisyys korostuu erityisesti elämän muutosvaiheissa, kuten eläköityessä, puolison kuollessa tai palvelutaloon muutettaessa.

Yksinäisyys ei ainoastaan vähennä elämäniloa, se on oikeasti yksi isoimmista riskeistä ihmisen terveydelle, muistuttaa vanhempi suunnittelija Anu Jansson Vanhustyön keskusliitosta.

”Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt sen jopa suuremmaksi riskiksi kuin elinikäisen tupakoinnin”, Jansson sanoo.

Ikäihmisillä yksinäisyys tutkitusti lisää muistisairauksia, heikentää toimintakykyä, ja vie ennenaikaisesti laitoshoitoon tai jopa kuolemaan.

Yli kolmannes 75 vuotta täyttäneistä suomalaisista kokee Vanhustyön keskusliiton mukaan yksinäisyyttä vähintään toisinaan.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on tutkinut yksinäisyyden kokemista eri puolilla Suomea. Tuoreimpien tulosten mukaan yksinäisyys on kokonaisuutena vähentynyt, mutta se on edelleen erityisesti iäkkäiden ongelma. Yli 75-vuotiailla yksinäisyys lisääntyy selvästi. Kainuussa yli 25 prosenttia iäkkäistä kokee itsensä yksinäiseksi.

Silti ongelma helposti sivuutetaan. ”Olen vähän sitä mieltä, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille yksinäisyyden esille nostaminen saattaa olla vaikeampaa kuin ikäihmisille itselleen. Se johtuu siitä, ettemme vieläkään osaa kohdata iäkkäitä riittävän hyvin”, Jansson sanoo.

Yksinäisyys tunnistetaan nykyään niin suureksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, että se meinasi mielenterveysasioiden kanssa päästä omana ohjelmanaan hallituksen kärkihankkeisiin, mutta tippui kuitenkin viime hetkellä pois.

Yksinäisyys heikentää yksilön elämänlaatua, mutta tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi, sillä yksinäisyyttä kokevat ikäihmiset käyttävät muita enemmän terveyspalveluita, Jansson huomauttaa.

Vanhustyön keskusliitto on laskenut perustamiensa Ystäväpiiri-ryhmien vaikutusta ikäihmisten hyvinvointiin ja terveysmenoihin.

Tulos on selvä: yksinäisyyden vähentäminen paitsi parantaa elämänlaatua, myös säästää rahaa.

Ohjattuihin ystäväpiireihin osallistuneet käyttivät noin 1 500 euroa verrokkiryhmää vähemmän rahaa vuosittain terveyspalveluihin. Kun mukaan lasketaan ohjatusta toiminnasta aiheutuneet kulut, säästöä jäi edelleen 850 euroa henkilöä kohden vuodessa.

”Monelle yksinäiselle ikäihmiselle lääkäri saattaa olla lähes ainoa sosiaalinen kontakti elämässä. Lääkärille mennään muiden vaivojen takia eikä sitten uskalleta kertoa yksinäisyydestä”, Jansson kuvailee kierrettä.

Kauhavalla kokoontuva ikäihmisten porukka on vieraillut tänä vuonna Ystäväpiiri-toiminnan tukemana Ähtärin eläinpuistossa, teatterissa useampaan kertaan ja tehnyt päiväretken kansallispuistoon. Kahvikupposen ääressä huolet saavat kyytiä kuukausittain.

”Eläkkeellä on aikaa. Yksi kesä meni jo kerrostalossa neljän seinän sisällä istuskellessa”, Koivunen kuvailee syitä ryhmään hakeutumiselle.

Vaimo asuu hoitokodissa ja hänellä on alzheimer. ”Siitä on jo kahdeksan vuotta, kun hän on viimeksi minut tunnistanut”, Koivunen kertoo.

Myös Hilkka Ristimäellä on alzheimer, joka tosin etenee hitaasti. Mikko Ristimäki on vaimonsa omaishoitaja.

Ystävyksille on tärkeää, että ryhmän jäsenet ovat samanhenkisiä.

Sekä Koivunen että Mikko Ristimäki ovat olleet maanviljelijöitä. Samanlainen tausta ja hersyvä huumori yhdistävät ryhmän jäseniä.

”Toistaiseksi kukaan ei ole vielä loukkaantunut täällä”, Mikko Ristimäki kuittaa. ”Juu, ei me riidellä täällä, mitä nyt Mattia vähän kiusataan aina”, Miiluniemi nauraa ja vinkkaa Koivusta kohden.

Kauhavalla ystäväpiirin jäsenet kuulivat toiminnasta kunnan työntekijöiltä.

Aina yksinäisten ikäihmisten löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eivät välttämättä ymmärrä yksinäisyyden kokemuksellisuutta.

”Yksinäiseksi itsensä saattaa kokea myös ihminen, jolla on kalenteri täynnä”, Jansson muistuttaa.

Hänen mielestään vanhustyössä ikäihmisten tarpeita ei edelleenkään kuunnella tarpeeksi. Siihen ei tunnu riittävän aika eikä ehkä aina osaaminenkaan.

”Mennään se tietty palvelupaletti edellä, että tässä on nyt nämä, ota tästä mitä haluat. Ei ihminen välttämättä edes tarvitse siitä paletista mitään, hän tarvitsee ehkä vain kuuntelijan.”

Jansson puhuu myös temporaalisuudesta, elämisen ajasta ja rytmistä, vanhustyössä: Jos hoitajalla on vain yksi hetki aikaa selvittää vanhuksen yksinäisyyttä, vaiva jää herkästi piiloon. Iäkäs ihminen tarvitsee yleensä aikaa mietiskellä asiaa ja edetä sen kanssa rauhallisesti.

Yksinäisten ikäihmisten auttamisessa ovat tästä syystä avainasemassa koko lähipiiri.

”Voisiko esimerkiksi parturikampaaja toimia tiedonlevittäjänä paikkakunnalla? Iäkkäät ihmiset käyvät ainakin parturissa, jos eivät muuten käytä palveluita. Tässä sosiaali- ja terveyspalveluiden ilmapiiriä pitäisi rikkoakin, tuoda rohkeasti erilaisia toimijoita kehään”, Jansson sanoo.

Kauhavalle kokoontuneet ikätoverukset sopivat kahvihetket hyvissä ajoin, ja etukäteen soitellaan vielä kyydeistä ja varmistellaan, että kaikki pääsevät paikalle.

Tänään toimittajan kanssa kahvittelemaan eivät kuitenkaan poikkeuksellisesti päässeet kaikki. Kaupinmäellä oli muuta menoa. Tuomaala taas on kaatunut viikkoa aikaisemmin kotona ja joutunut sairaalaan kovien selkäkipujen takia.

Koivusta ja Miiluniemeä huolettaa, miten käy tulevan Kelan kuntoutusloman, jonne kolmikon piti päästä samalla viikolla. Ystäväänsä terveyskeskukseen katsomaan tulleet tiedustelevat asiaa toipilaalta.

Selkää vihloo, mutta sängyn pohjalla makaava Tuomaala ei anna periksi: ”Kyllä minä sinne aion tulla, haluan teidän kanssa samaan ryhmään”, kuuluu päättäväinen ääni.

”Tämä on niin hyvä porukka, ettei usko kukaan”, Tuomaala kertoo. ”Heti jos yksikin jää pois, niin ei ole yhtään kivaa”, Miiluniemi vahvistaa.