Politiikassa on seurattava tehokkaammin tuloksia

Politiikassa pitää seurata enemmän tuloksia: mitä aiottiin tehdä ja mitä saatiin aikaiseksi. Tällä kaudella käyttöönotettu strateginen hallitusohjelma antaa tähän työkalun.

Keskiviikkona eduskunta keskusteli hallituksen vuosikertomuksesta 2017. Perinteisesti tämä kertomus ei ole herättänyt intohimoja, vaikka käymme syksyisin kovaa vääntöjä talousarviosta. Ensin budjettiriihessä ja sen jälkeen kuukausia eduskunnassa. Muutokset syksyisin eivät ole silti valtiontalouden kannalta suuria.

Vuosikertomus pitäisi nostaa keltaisen budjettikirjan kanssa yhtäläiselle tasolle. Esimerkiksi kertomuksen yhteydessä hyväksyttävässä valtiontalouden tilinpäätöksessä on tärkeää tietoa.

Otimme lisävelkaa noin puolet siitä, mitä budjettia hyväksyessä arvioitiin joulun alla 2016. Kun vuoden 2017 budjettia tehtiin, alijäämän eli lisävelanoton arvioitiin olevan lähes 6 miljardia euroa. Alijäämä olikin noin 3 miljardia euroa. Tämä johtuu pääosin talouskasvusta ja hyvästä työllisyyskehityksestä. Niiden eteen hallitus on tehnyt päivittäin töitä.

Velkasuhteen arvioitiin kääntyvän lievään laskuun vuonna 2019. Toteuman mukaan velkasuhde laski jo toista vuotta vuonna 2017.

Erittäin kovan haasteen hallitus asetti laittamalla työllisyysastetavoitteeksi 72 prosenttia. Valiokunta arvioi vuotta 2017 koskevassa mietinnössään, että tavoitetta ei todennäköisesti saavuteta, sillä valtiovarainministeriön silloisen ennusteen mukaan työllisyysaste kasvaa vain noin 70 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Tavoite on nyt näköpiirissä, kun työllisyysaste oli viime kuussa jo 71,1 prosenttia. Edellisissä hallitusohjelmissa työllisyystavoite on ollut numero numeroiden joukossa.

Yhtiöomaisuutta käsittelevässä osassa todetaan valtion suorien pörssiomistusten arvon nousseen tämän hallituskauden aikana nyt jo lähes 7,5 miljardilla.

Keskiviikkona käytiin myös toinen keskustelu eduskunnassa: EU:n tulevien vuosien budjetista. Suomi on linjannut, että Iso-Britannian lähtö tarkoittaa pienempää budjettia.

Suomen näkökulmasta maatalous- ja aluepolitiikka ovat perinteisesti olleet keskeisessä asemassa budjettineuvotteluissa. Niin nytkin.

Maatalouden osalta myönteistä komission esityksessä oli nykyisen kahden pilarin rakenteen säilyttäminen. Tämän pohjalle voimme rakentaa toimenpiteitä, joilla tuemme suoraan viljelijöiden tuloa ja toisaalta voimme huomioida erityisolosuhteemme sekä ympäristöystävälliset toimenpiteet. Komissio haluaa lisätä kansallista toimivaltaa toimenpiteiden suunnittelussa ja niistä päättämisessä. Esitys silti osoittaa, että ruoantuotanto on tärkeä osa EU:n yhteistä politiikkaa.

Rahoituksen tasoon sisältyy Suomen kannalta hyvin hankaliakin painotuksia. Komissio esittää maatalousbudjettiin leikkauksia. Näitä meidän on erittäin vaikea hyväksyä. Tarvitsemme tiivistä yhteistyötä ja neuvotteluja komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin kanssa. Teemme lujasti työtä, jotta pystymme saavuttamaan parhaan mahdollisen lopputuloksen suomalaisen kestävän ja puhtaan ruoantuotannon sekä maaseudun kannalta.

Aluepolitiikkaan esitetään niin ikään noin viiden prosentin leikkausta. Osittain tämä on selitettävissä sillä, että absoluuttinen rahantarve on pienentynyt köyhimpien alueiden vaurastuessa. Komissio esittää myös rahoituksen jakomekanismien uudistamista. Perinteisestä bkt:hen perustuvasta jaosta siirryttäisiin laajemmin muihin jakoperusteihin. Suomi on ajanut tätä muutosta.

Näiden lisäksi meille on keskeistä, että pohjoisen harvaan asutuksen kriteeri huomioidaan myös tulevalla kaudella. Lisäksi Suomi pitää tärkeänä, että koheesiorahoitusta hyödynnetään jatkossa entistä enemmän kilpailukykyä ja osaamista tukevaksi.