Kysynnän kasvu muuttaa metsätaloutta

Metsätalous on siirtymässä kovien haasteiden ja mahdollisuuksien aikaan. Korkeatasoinen osaaminen ja alalle riittävän suuret investoinnit ovat loikka, joka vie oikeaan suuntaan.

Nykyisellä käytöllä metsiem­me tuottokyky on vain 60-prosenttisesti hyödynnetty. Luku on pitkässä juoksussa mahdollista nostaa jopa 80 prosenttiin. Se on paljon.

Metsänomistajille ja yksityis­metsätalouden harjoit­tajille voimakas puunkäytön lisäys tuo uusia tuulia. Nuo tuulet ovat myötäisiä, jos osaamme lähteä mukaan oikealla asenteella.

Lisääntyvä puuntarve ra­vis­telee perinteisiä rakenteita ja asenteita. Tulevaisuuden puuhuolto on alalle haasteellinen.

Jo yksistään ilmaston­muutos tuo vaikeuksia puutavaran kuljetuksiin.

Jäätiet ovat kohta historiaa. Niin sanottujen talviteiden käyttöaika lyhenee molemmista päistään sekä syksystä että keväästä.

Suurista investoinneista ensim­mäisenä portit avaa Äänekoski. Sille on sama mistä puu tulee, koska on vain yksi hinta joka tunnetaan myös nimellä puustamaksukyky.

Tärkeätä on myös, että joka viides minuutti on uusi rekkakuorma puuta portilla.

Yksityismetsätaloudessa tullaan kokemaan aika­moinen ”kulttuurin” muutos. Puu­huoltoa ei hoideta enää kilpailemalla yksittäisistä leimikoista.

Kilpailua käydään metsänomistajien kumppanuudesta tarjoamalla huippupalvelua, sijoituksia, korkotuottoja ja bonuksia.

Uuden sukupolven metsänomistaja ulkoistaa mielellään metsätyönsä. Ne siirretään ammattilaisille. Kantohintojen heikko kehitys ja metsän vaatimaton reaalituotto ei kannusta töihin.

Puunkäyttäjät joutuvatkin vähitellen erilaisten palve­lui­den muodossa ottamaan vastuun puun tuottamisesta

Mikäli tulevaisuuden biotalous löytää maailmalta hartaasti odotettua piristystä maksu­kykyyn, se ei tule suoraan kannolle vaan kanavoituu niille, jotka kantavat vastuun tulevaisuuden puuhuollosta.

Perisuomalainen on juu­ril­taan metsäkansaa. Metsän omistamisen vietti on sitä seurannut verenperintönä sukupolvelta toiselle.

Olosuhteet ovat muo­kanneet tästä kansasta mestarin metsäluonnon hoitajana, kasvattajana ja jalostajana. Suomalainen kaipaa havu­metsän tuoksua ja seisoo tukevasti saappaillaan maan kamaralla, joka on aidosti omaa.