Talkoolla tehty luomus
Matias-kappeli sijaitsee Irma Helimäen pihapiirissä. Ulkoapäin ei uskoisi, että kappelissa on 40 istumapaikkaa. Jouni HirnVirtain Härkösen kylässä sijaitseva Matias-kappeli on tahdolla ja talkoovoimin syntynyt kiven ja puun liitto.
Kappelin syntyhistoria juontaa juurensa vuoteen 1983, jolloin parikymppinen Matti Helimäki ehdotti isälleen Kostille, että Puskalan pihakoivikkoon pitäisi rakentaa kappeli. Isä piti ajatusta täysin mahdottomana. Rahaa ei ole.
Vuodet kuluivat. Matti valmistui papiksi ja muistutteli yhä isäänsä kappelin rakentamisesta.
Vuonna 2007 alkoi tapahtua. Helimäkien ystäväperhe louhi vapaa-ajanasunnon paikkaa kallioiselle tontille Virroilla. Louhinnoista jäi runsaasti jätekiveä, jolle Matti keksi oitis käyttöä: räjäytetystä graniitista saisi tehtyä upean kappelin seinän.
Eräänä kesäpäivänä Puskalan pihaan kokoontui kuin sattumalta ihmisiä, joita kappelihanke kiinnosti.
Hanke päätettiin toteuttaa yhteisenä ponnistuksena. Kosti-isä otti vastaan tehtävistä haastavimman eli varainhankinnan.
Rakennustyöt alkoivat seuraavana vuonna. Tukijoiden joukossa oli niin yrityksiä kuin innokkaita yksityishenkilöitä. Mukaan saatiin myös EU:n maaseuturahasto ja maaseudun kehittämisyhdistys PoKo ry.
Moni asia loksahti kohdalleen kuin ihmeen kaupalla. Epätoivon hetkillä haettiin lohtua Matti Helimäen sanoista: ”Jos hanke on Jumalasta, se menee eteenpäin.”
”Tuntui siltä, että aina kun tarvittiin johonkin tehtävään erikoisosaaja, sellainen ilmoittautui mukaan kuin tilauksesta”, Irma Helimäki muistelee.
Kappelia innostuttiin tukemaan myös ulkomailta käsin.
Saksalainen mainosalan yrittäjä Eberhart Klaubert painatti ilmaiseksi kappelin esitteet ja perusti nettisivut. Ruotsalainen yritys lahjoitti teräsrakenteet.
Apuna oli myös saksalalainen talkooporukka.
”Arvaa millainen riemu siitä syntyi, kun viisikymppiset saksalaiset saivat ensi kertaa elämässään moottorisahan käteensä. Talkootyön tekeminen itsessään oli heille elämys, koska se ei ole kovin yleistä Saksassa”, Irma Helimäki sanoo.
Matias-kappelin avajaisia vietettiin kesällä 2009.
Jokainen seinän louhekivi on erilainen. Lattiaa ja sivuseinät ovat lehtikuusta ja takaseinä mäntyä. Kappeli näyttää päältäpäin pieneltä, mutta sisätilat ovat yllättävän avarat.
Kappelin alttaritauluna toimii yli neljä metriä korkea ja kolme metriä leveä ikkuna, josta avautuu koivikkoinen järvimaisema.
Ensimmäisinä vuosina kappelissa vieraili 10 000 henkeä vuosittain. Kaukaisimmat ovat tulleet Uudesta-Seelannista ja Etelä-Amerikasta.
”Olemme miettineen paljon, miten ne ihmiset osaavat tulla pienelle kylälle. Täältä on Virtojen keskustaan kymmenen kilometrin matka.”
Sosiaalineuvos Kosti Helimäki työskenteli kappelin hyväksi ollessaan jo keuhkosairauden uuvuttama. Hän menehtyi vuonna 2012. Kostin viimeinen leposija on hänelle rakkaan kappelin vieressä.
”Kosti kulki sähköpyörätuolinsa kanssa opastamassa ryhmiä, joita tuli tänne linja-autoittain. Hän sai tarinoillaan ihmiset itkemään ja nauramaan. Olen ylpeä siitä, että mieheni jaksoi viedä tämän tarinan loppuun”, Irma Helimäki sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
