Metsäpolitiikan tutkimusta tarvitaan

Viimeaikaisen metsiin liittyvän julkisen keskustelun yhteenvetona voitaneen todeta, että valmius myöntää metsien merkitys tulevaisuudellemme on tällä hetkellä korkealla tasolla.

Samalla kun keskenään kilpailevia metsien käyttötapoja on tullut lisää, yhteisymmärrys siitä, miten metsiä tulisi käyttää, on kuitenkin vähentynyt. Tällaisessa tilanteessa metsien käyttöä ohjaavan politiikan merkitys erilaisten intressien yhdistäjänä tulee entisestään korostumaan.

Mitä metsien käyttötapoja tulisi siis nykytilanteessa suosia? Tutkimustulosten valossa osa julkisuudessa esitetyistä metsien käyttötavoista näyttää olevan keskenään ristiriidassa.

Esimerkiksi metsistä saatavan bioenergian käytön lisäämisen ilmastovaikutukset voivat olla tavoiteltuun nähden päinvastaiset. Toisaalta tieteellisten tutkimustulostenkaan valossa eri intressiryhmät eivät pysty yksimielisesti toteamaan jonkun käyttötavan todellisia vaikutuksia.

Tutkimustulosten perusteella on jo pitkään tiedetty, että esimerkiksi metsätalouden ja metsäluonnon moni­muotoisuuden heikkenemisen välillä on yhteys, mutta on vaikeampi sanoa missä määrin muut tekijät ovat metsä­luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen vaikuttaneet.

Aivan omat alati paisuvat lukunsa muodostavat kansain­välinen metsäpolitiikka ja EU:n metsiin kohdistuva sääntely. Viimeksi kuluneiden vuosien aikana Suomen metsäsektorin edunvalvonnan voidaan arvioida parantuneen EU-vaikuttamisessa aiempaan verrattuna.

Kansainvälisen metsä­politiikan tutkimustakin tehdään koko ajan enemmän. Kansainvälisten vaikutteiden välittymistä Suomen metsäsektorille on jo tutkittu, mutta nyt olisi mielenkiintoista verrata Suomen tilannetta muihin maihin Euroopassa ja kauempanakin.

Maailmanmarkkinoilla toimittaessa voidaan aiempien käytännön kokemusten kuin tutkimustulostenkin perusteella todeta, että kansain­välisen sääntelyn ja normien noudattaminen yhdessä metsien käytön yleisen hyväksyttävyyden kanssa takaavat pohjan, jonka päälle liiketoimintaa voi rakentaa kestävästi.

Metsäpolitiikan tutkimuksen keinoin voidaan arvioida sitä, miten metsäpolitiikassa on päädytty johonkin ratkaisuun. Tieteellisen teorian ja tutkimustulosten valossa politiikka voi kehittyä, kun toimijat oppivat. Toimijat vuorostaan voivat oppia, kun aiheesta on kaikkien saatavilla kattavasti tietoa ja kun eri eturyhmät pääsevät osallistumaan ja edistämään tärkeinä pitämiään asioita.

Kokonaisuuden kannalta on siis hyödyllistä, että eri toimijoilla on erilaiset intressit, mutta lopputuloksen kannalta olisi tärkeää kuitenkin säilyttää keskusteluyhteys eri osapuolten välillä mahdollisista näkemyksellisistä ristiriidoista huolimatta. Kun yhden eturyhmän tärkeänä pitämät asiat eivät ole yhtä tärkeitä toiselle eturyhmälle – ja päinvastoin – tarjoutuu tilaisuuksia poliittiseen kaupantekoon. Politiikka kehittyy, kun uusia yhdessä punnittuja näkökulmia otetaan huomioon.

Vallitsevan politiikan muuttumisessa myös yleisellä mielipiteellä on keskeinen rooli, joten myös kansalais­toiminnan avulla on mahdollista saada aikaan muutoksia.

Valtioneuvoston vuonna 2014 hyväksymä metsä­poliittinen selonteko laadittiin ohjaamaan metsiemme käyttöä vuoteen 2050 asti, ja tämän perusteella laadittu kansallinen metsästrategia vuoteen 2025 asti. Kyseinen metsästrategia on parhaillaan päivityksen alla ja siihen liittyvä lausunto­kierros päättyy marraskuun lopussa.

Suomen metsäpolitiikalla on pitkät perinteet ja se on vaikuttanut keskeisesti nykyisen metsäsektorimme syntyyn ja muovautumiseen. Matkan varrella on syntynyt paljon tuloksia, joista voimme olla aidosti ylpeitä tänä päivänäkin, Joskus rapatessa on myös roiskunut tavoilla, joita tuskin kukaan mielellään muistelee. Joskus kissan nostaminen pöydälle voi kuitenkin saada taloon vipinää, jonka myötä toiminta voi kehittyä.

Yhteiskunnallisesti on ensi­arvoisen tärkeää analysoida sitä, kuka viimekädessä ohjaa suomalaista metsä­politiikkaa. Politiikasta puhuttaessa markkinoiden näkymätön käsi sen ei ainakaan pitäisi olla. Jälkipolvillekin pitäisi pystyä perustelemaan valitun tien mielekkyys – yli sukupolvien ulottuvan tarkastelun kestävä metsäpoliittinen tavoite.

Nykyhetken metsä­sektorille metsäpolitiikan tutkimus voi parhaimmillaan oikein kohdistettuna tarjota kilpailuetua yhä kiristyvän kansain­välisen ilmapiirin ja maailman­markkinoiden pyörteissä. Tällä saralla monet mahdollisuudet odottavat kerääjäänsä.

Vaikka metsiä emme haravoisikaan, metsäpolitiikan haravointi kannattaa.