Suomi ei ole energian takapajula

Ilkka Hyttinen mollaa kevyellä kädellä (MT mielipide 20.7.2015) Suomen energiatalouden toimintaa ja energiapolitiikkaa. Kirjoitus vaatii muutamia kommentteja, kun samoihin väitteisiin törmää ajoittain muuallakin.

Hyttinen kauhistelee Suomen alhaista sijoitusta Ernst & Youngin uusiutuvan energian sijoituskohteita koskevassa vertailussa.

Valitettavasti Ernst & Young ei kerro, miten se on houkuttelevuusjärjestykseensä päässyt. Nähtävästi Suomen kiinnostavuutta uusiutuvan energian sijoituskohteena vähentävät mm. sähkön alhainen markkinahinta ja useita maita vähemmän avokätiset tukijärjestelmät.

Nämä asiat eivät ole kuluttajalle kehnoja. Vaikuttaa siltä, että indeksissä pääsee kärkeen, jos talous kasvaa nopeasti, energia on kallista ja sen saatavuus heikkoa sekä rahaa käytetään energiatukiin läjäpäin.

Suomi on tässäkin vertailussa lähellä kärkeä biomassan ja myös tuulivoiman investointikohteena. Heikommin pärjätään vesivoimassa, meri- tai aaltovoimassa sekä mm. aurinkoenergiassa

Näin voi olla siksi, että jäljellä olevat vesivoimakohteet on suojeltu, aaltovoiman hyödyntäminen on hankalaa jäiden takia, ja auringon säteily ajoittuu voimakkaasti kesään, jolloin sähkön tai lämmön tarve on vähäinen.

Hyttinen nostaa esikuviksi Ruotsin ja Saksan energiapolitiikat.

Ruotsissa kansa äänesti ydinvoiman alasajon puolesta 35 vuotta sitten eli 1980. Sen jälkeen ydinvoiman tuotantoluvut ovat kasvaneet kahden reaktorin sulkemisesta huolimatta.

Onkohan tämä mainio esimerkki johdonmukaisuudesta? Tänä vuonna uutisoidut, harkinnassa olevat reaktorien sulkemiset johtuvat sähkön alhaisesta markkinahinnasta ja verotuksesta, eivät harkitusta energiapolitiikasta.

Saksassa on mainostettu uusiutuvan energian tukien tuomia työpaikkoja. Vähälle huomiolle on jäänyt, että kutakin työpaikkaa varten tarvittu tukisumma on ollut suurempi kuin työntekijän keskipalkka.

Lisäksi näitä työpaikkoja varten kerätty raha on poissa muusta kansantalouden kysynnästä ja siten nettomääräisesti vähentää työpaikkoja, kun ihmiset käyvät vähemmän vaikkapa kampaajalla.

Suomen energiapolitiikkaa on leimannut tehokas päästöjen vähentäminen ja kohtalainen kuluttajaystävällisyys – jollei energian verotusta lasketa mukaan.

Energian kauppatase on pahasti miinuksella. On aiheellista korvata tuontia omalla tuotannolla, missä se vain on kannattavaa.

Kovaa meteliä on pidetty kivihiilen tuonnista. Kivihiilestä kohistaessa unohtuu, että valtaosa energian tuonnista on lähinnä liikenteessä käytettävää öljyä ja kivihiilen osuus vain kaksi (2) prosenttia.

Toimet on syytä kohdistaa sinne, missä on suurin muutostarve, eikä keskittyä symboleina näkyviin hiilikasoihin. Kivihiilen käyttö vähenee jo markkinaehtoisesti ja väheneminen kiihtyy EU:n päästökaupan tehostuessa.

Liikenteessä öljyn käyttöä voi vähentää autokannan uudistamisella, biopolttoaineilla ja sähköisellä liikenteellä. Kaikkia tarvitaan.

Pekka Salomaa johtaja

Energiateollisuus ry