Puut tarjoavat kaivattua suojaa auringolta. Kuva: Anna-Leena Pyykönen
Puu on hiilinielu kaupungissakin
Hiilinieluista puhutaan lähinnä metsien osalta, mutta tutkijoiden mukaan noin puolet kaupunkien hiilinieluista perustuu puistojen, katujen ja tonttien kasvillisuuteen.
Viherympäristön arvostaminen ei aina näy kaupunkikuvassa, kun uusia asuinalueita rakennetaan. Kuva: Jaana KankaanpääTähän aikaan vuodesta kadulla kulkiessa ajatukset keskittyvät siihen, että liukastunko ja paleleeko sormia. Kesällä mietin puita. Helteellä mikään ei ole niin tuskastuttavaa kuin tarpoa tiellä, jossa ei pääse pakoon polttavan auringon porotusta.
Matkaa olisi huomattavasti mukavampi taittaa puiden vehreässä varjossa. Liikenneympyrän keskellä voisi rikkaruohojen sijaan kasvaa useammin vaikkapa ylväs tammi. Parkkipaikalla moni etsii puun alta varjopaikkaa. Päiväkodin pihat ovat liian usein kuumia autiomaita ilman minkäänlaista suojaa auringolta.
Autioita koloja on maisemassa joka paikassa, kun siihen alkaa kiinnittää huomiota.
Kaupunkipuiden hyödyt kyllä tunnetaan hyvin. Puut sitovat ilmansaasteita ja varastoivat hiiltä. Ne viilentävät helteellä, vähentävät hulevesiä ja vaikuttavat myönteisesti ihmisten psyykeeseen. Vanha kolopuu lisää monimuotoisuutta kaupungissakin.
Asuin hetken asuinalueella, jonka poikkeuksellisen hyvin suunniteltu viherympäristö paljasti eri vuodenaikoina eri värein kukkivien ja ruskaa kantavien puiden kirjon talojen väleissä. Sellaiseen törmää aivan liian harvoin.
Viime kesänä ilmakehä-, maaperä- ja sosiaalitieteilijöistä koostuva tutkijaryhmä julkaisi latvuspeittokartan pääkaupunkiseudun asuinalueista. Kartasto paljasti, että monissa kaupunginosissa latvuspeitto jää selvästi alle 30 prosentin, mikä on kansainvälinen suositus helleaaltojen lieventämisen ja terveyshyötyjen näkökulmasta.
Hiilinieluista puhutaan lähinnä metsien osalta kaukana asutuksesta, mutta tutkijoiden mukaan noin puolet kaupunkien hiilinieluista perustuu puistojen, katujen ja tonttien kasvillisuuteen.
Suuri osa kaupunkipuista ei ikinä saavuta komearunkoista ja paksukaarnaista olemusta.
Halpaa lystiä kaupunkipuiden hoivaaminen ei taida olla. Rakennettuun ympäristöön istutettu puu elää paljon metsässä elävää lajitoveriaan karummissa oloissa ja kuolee paljon herkemmin.
Suuri osa kaupunkipuista ei ikinä saavuta komearunkoista ja paksukaarnaista olemusta. Lahoavat ja myrskyn heikentämät puut pitää korjata nopeasti pois ihmisten ilmoilla. Juuristot tukkivat viemäreitä, lehdet kerääntyvät sadevesikouruihin. Siitepöly kiusaa keväisin allergisia. Talvella rungot ottavat osumaa lumiaurasta.
Silti puita ei voi ohittaa, kun kaupungit pyrkivät saavuttamaan hiilineutraalisuustavoitteitaan. Valtaosalla Suomen kunnista on ilmastotavoitteita, ja koko Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
Oman pihapiirin puitakin kannattaa vaalia. Viime vuosina olemme jo oppineet, että leikkaamaton nurmikko ja rönsyilevät kasvit auttavat pölyttäjiä. Ilmaston lämmetessä asuinalueen arvoon saattaa hyvinkin vaikuttaa myös sen puiden vehreys.
Kun törmäsin ensimmäistä kertaa nykyisen kotini naapuriin, en saanut vinkkejä hyvistä ravintoloista tai kaupoista lähellä, vaan minulle kerrottiin, mistä pääsen helpoiten metsään.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
