Lääkeriippuvuus oli viedä perheenäidin

Sanna Kallio oli vuosia lääkeriippuvainen. Muiden työntekijöiden tavoin hän ei pelkää puhua omista kokemuksistaan avoimesti. 

Sanna Kallio tuli Minnesota-hoitoon vuonna 2009 lääkeriippuvuuden takia. Ensin hän tuli riippuvaiseksi Panacodista, jota lääkäri määräsi migreeniin. Lopulta pillereitä meni kourakaupalla.

Sairaanhoitajana työskennellyt Kallio tiesi, mistä lääkkeitä saa. Hän varasti lääkkeitä työpaikaltaan ja väärensi reseptejä. Lääkehävikki huomattiin ja käry kävi.

Seisahdus tuli vasta kuuden vuoden jälkeen, kun hän sai potkut kolmannesta työpaikasta.

”Kun tulin töistä ja kerroin saaneeni potkut, aviomieheni antoi vaihtoehdoiksi hoitoon lähdön tai avioeron. Pelkäsin menettäväni lapset, joten hyväksyin hoidon. Tulin tänne jo saman päivän iltana”, Sanna Kallio sanoo.

Kallio sai sakot lääkeaineiden varastamisesta ja menetti sairaanhoitajan luvat.

Raskainta oli kohdata läheisille aiheutetut kärsimykset. ”En nähnyt läheisten kärsimystä ennen raitistumista. Tullessani hoitoon sanoin terapeutille, että olenhan minä sentään hyvä äiti, koska olen hankkinut lapsille kaiken mahdollisen. En ymmärtänyt, että he olivat jääneet vaille tärkeintä eli äidin läsnäoloa.”

Kallio elää nyt raitista ja onnellista perheenäidin elämää. Hän sai takaisin sairaanhoitajuutensa ja on töissä Minnesota-hoitolassa.

Minnesotassa hoidetaan myös lääkeriippuvaisia. Kun joku kertoo olevansa pillerikoukussa, Kallio tietää tarkalleen, mistä on kyse.

Valtaosa Minnesota-hoitoon tulevista naisista on hoitoalan työntekijöitä. Heille hän antaa korvaamatonta vertaistukea.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja häpeässä riittää työstämistä vielä vuosiksi.

”Surullisimpia ovat hetket, kun potilaiden lapset tulevat tänne ja kertovat kokemuksiaan. Itku tulee silmään, kun mietin, että oma lapseni saattaisi istua tuossa, ellen olisi lopettanut”, Kallio sanoo.