Ruokataju vaatii toimivaa ruokapolitiikkaa
"Ruokapolitiikan kanssa ei saa käydä kuten soten ja yritystukien: uudistamista haluavat kaikki, mutta muutoksia ei saada aikaan."23.4.201802:00
Ruoka on nyt kiinnostavaa. On popup-ravintolaa, katuruokaa ja lähiruoka myy ravintoloissa. Ruokakaupan mainoksissa kirkuvat ristiriitaisesti rinnakkain halpuus ja ruuan alkuperään liittyvät tarinat. Ruokarenkaat ja -piiritkin toimivat paremmin kuin koskaan.
Tutkijoiden ja kotitalousopettajien sekä -neuvonnan piirissä puhutaan ruokatajusta. Se tarkoittaa ihmisen kykyä erottaa, miten syödä terveellisesti ja omaa hyvinvointia edistäen. Yhtä oikeaa tapaa ei ole, koska ruoka on paitsi välttämätön polttoaine myös mielihyvän, kulttuurin muoto ja sosiaalisen yhdessäolon väline.
Kuluttajan ruokatajua mitataan päivittäin, kun ruualla ratsastavat monenlaisten aatteiden ja erikoisruokavalioiden kauppaajat. Monet niistä ovat yksipuolisesti noudatettuina virheellisiä, suorastaan terveydelle vaarallisia.
Ruokakansalaisuutta selvästi riittää. Tämän tutkijoiden termin elvytti viime viikolla julkaistussa raportissaan e2 ajatuspajan Kaisa Karttunen. Olemme kaikki ruokakansalaisia, koska tarvitsemme ruokaa elääksemme.
Raportin perusajatus on, että ruokaketju tulisi nähdä ympyränä eikä janana. Nykytilanteessahan kulutus on lähestulkoon kytketty irti ruuan lähteistä, mikä lisää väärinymmärrysten ja suoranaisten ruokahuijausten mahdollisuutta. Kuluttajien palaute ei myöskään välttämättä palaa tuottajien korviin tavalla, joka johtaisi sopivampien elintarvikkeiden tuottamiseen.
Keskustelua ruuasta kyllä käydään. Usein se tapahtuu somekuplissa, jossa kuluttaja ja tuottaja eivät kohtaa. Tai jos kohtaavat, äänessä ovat äärimmäisten mielipiteiden esittäjät. Se tyrehdyttää järkevän, kehitystä eteenpäin vievän keskustelun kuten on ollut nähtävissä esimerkiksi MT:n ruokaa koskevien uutisten kommentoinnissa.
Yhdyskunnat tuottavat bioperäistä jätettä ja ruokateollisuudesta jää sivuvirtoja. Niistä suuri osa olisi oikein puhdistettuina kierrätettävissä takaisin luontoon. Nyt ne poltetaan ja ruuan tuotannolle välttämättömät ravinteet menetetään. Ympyrä ei siis tältäkään osin toimi.
Ruokapolitiikan kanssa ei saa käydä kuten soten ja yritystukien: uudistamista haluavat kaikki, mutta tarvittavia muutoksia ei saada aikaan.
Karttusen raportti todistaa, että meillä on yhtä aikaa ylipainoa ja siitä johtuvia sairauksia, leipäjonoja ja ruokahävikkiä. Päälle tulevat ruokaketjun ympäristövaikutukset, joista kiistellään, kun oikea tapa olisi etsiä ratkaisuja yhdessä.
Lisäksi olemme väistämättä osa kansainvälistä ruokajärjestelmää. Ruokamarkkinoita säätelevät pitkät kansainvälisen ruokakaupan arvoketjut ja tuotantoa hallitsevat EU:n sekä maailmankaupan mutkikkaat säännöstöt.
Näiden kahden puristuksessa viljelijän osa on lähinnä sopeutua. Se näkyy vauraammissa maissa kuten meillä pahimmillaan konkursseina ja kehitysmaissa pienviljelijöiden köyhyytenä.
Kotimaan hallinnon sektorijärjestelmä ei tee sopeutumisesta yhtään helpompaa, ennemmin päinvastoin. Siilot tuottavat hyvää tarkoittavia aloitteita, jotka juuttuvat yhteisen tahdon puutteeseen. Tai sitten viljelijän ja ruuan jalostajien byrokratia vain lisääntyy.
Ainakaan minun ruojatajuni mukaan se ei ole hyvän politiikanteon ja hallinnon tarkoitus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
