Kallis ylileveä

Hallituksessa ei nyt ole kovin kivaa. Mustat autot toki kuljettavat niin liikenneministeriä kuin muitakin, mutta paljon muu ei etenekään.

Kuntauudistus, josta piti tulla fantastinen, puuroutuu, kun kukaan ei oikein uskalla johtaa sitä. Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) on esiintynyt itsevarmasti, mutta piiloutuu entistä tiiviimmin selvitysmiesten taakse.

Hallitus sysää vastuuta kunnille. Niiden pitäisi tehdä ripeitä päätöksiä, vaikka tietoa ei ole enempää sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä kuin hallituksen muustakaan linjasta.

Näyttää siltä, että kun muuta ei osattu, rikottiin se mikä toimi.

Kuntien yhteistyön kehittämiseltä vietiin pohja.

Sairaanhoidon tulevaisuus on entistä sumuisempi. Sairaanhoitopiirit, se toimivin osa, aiottiin ensin lakkauttaa, sitten ei aiottukaan. Ministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) teki taas uuden poliittisen täysvoltin.

Talouspolitiikassa ei mene sen paremmin. STX-telakan vaikeudet toivat julki sen, minkä piti olla tiedossa jo hallitusta muodostettaessa. Kun toinen kannattaa sosialismia tai ainakin demareita johtajiksi ja toinen pelkää valtionyhtiöitä kuin ruttoa, ei isoja päätöksiä pystytä tekemään.

Demareilta puuttui rohkeus vaatia vielä 50 miljoonaa hyvää rahaa työpaikkojen pelastamiseen. Pelotti, että kokoomus ei suostu vaan vetää demarit taas kerran kölin alta. Oltiin mieluummin kuin ei oltaisikaan.

Oppositio tietysti iski heti ja vaati yhdeksää hyvää ja kahdeksaa kaunista. Vastuuta kun ei ole.

Perussuomalaiset odottivat vesi kielellä, josko päästäisiin syyttämään demareita taas uudesta Valcosta. Autuas oppi-isä Veikko Vennamohan repi aikoinaan monet ilot konkurssiin päätyneestä valtion kuvaputkitehtaasta. Silloinkin oli haluttu pelastaa työpaikkoja.

Samanlainen Valcon kohtalo voisi odottaa myös uutta telakkayhtiötä, jos se rakennetaan konkurssikypsälle pohjalle.

Keskustan Mauri Pekkarinen vaati tarmokkaasti valtionyhtiön perustamista. Muutkin kepulaiset unohtivat autuaasti, että vaikka Kekkonen aikanaan oli valtionyhtiöiden paras vauhdittaja, niin hänen perillisensä ovat olleet mukana valtion omistuksia purkamassa.

Samaa kammoa kepulla ei tosin ole ollut kuin kokoomuksella. Onpahan vain annettu kokoomuksen huseerata.

Vasemmalta ei ole tullut valtionyhtiöitä puoltavia lausumia. Lieneekö SDP:ssa edelleen voimassa niin sanottu Mönkäreen oppi. Sen opin mukaanhan aina kannattaa myydä jos jotain saa. Kemiraa Mönkäre yritti ministerinä ollessaan vaihtaa vanhoihin putkiin.

Kokoomusta, demareita ja varmaankin myös RKP:tä kauhistuttaa vihreiden ajama ympäristölinja. Kansa maksaa siitä kohonneessa sähkön hinnassa ja nopeasti kallistuvassa kaukolämmössä.

Kun turvetuotanto täytyy vihreiden ideologian mukaisesti ajaa alas, vaihtoehdoksi jää monilla voimalaitoksilla vain kivihiili. Vihreät eivät ole tietävinään syy ja seuraus -suhteesta mitään vaan kauhistelevat kivihiilen käyttöä muiden mukana.

Varmuuden vuoksi: Sade ei ole huonon turvetuotannon suurin syy. Jos turvetuotannon lupia olisi jaettu normaalisti, uutta tuotantoa olisi syntynyt. Sitä sade olisi haitannut vähemmän kuin vanhoja, loppuun kaluttuja turvesoita.

Eivät vihreät tyydy tähän, älkää luulko. Ilmastopolitiikkaan on tulossa ”uudistuksia”. Metsälakia hiotaan.

Hallituspuolueet kauhistelevat toistensa politiikkaa, mutta suut on pidettävä supussa. Vaihtoehtoja nykyiselle ei ole tai jos on, ne ovat pelottavia.

Jos hallitus hajoaisi ja järjestettäisiin uudet vaalit, demarit kärsisivät taas rökäletappion. Se tietäisi potkuja myös puheenjohtaja Jutta Urpilaiselle. Ministeriauton pehmeä takapenkki vaihtuisi kansanedustajan kovaan jakkaraan.

Kokoomus ei ehkä häviäisi paikkoja, mutta uusi hallitus olisi ehkä nykyistäkin hankalampi. Jos perussuomalaiset uskaltaisivat mukaan hallitukseen, elämä siellä kävisi arvaamattomaksi.

Jos persut jäisivät uudenkin vaalivoiton jälkeen köllöttelemään oppositioon, kuten voi olettaa, hallitus pitäisi koota entistä hankalammista osista. Keskusta osaisi siinä tilanteessa vaatia kovaa hintaa tuestaan.

Niinpä jatketaan, vaikka meno hirvittää.