Nuorista viljelijöistä voi olla ylpeä

Maatalous- ja muissa alan näyttelyissä olen aina nauttinut siitä, kun katselen näyttelyvieraita. Maanviljelijät ovat siellä vaimojensa kanssa – niin vanhat kuin nuoret.

Viljelijät ovat yleensä niin sanottuja perheyrittäjiä. Kai tässä minun ajatuksessa on nostalgian piirteitä. Olenhan lähtöisin maalaistalosta. Meillä isällä oli liitännäistoimintaa, rakennus- ja pajatoiminnan aloilla. Sieltä kumpuaa tämä minun yrittäjähenkisyyteni.

Tämän ajan nuorten maanviljelijöiden ammattinimike voisi olla yrittäjä. Kun katson heidän toimintaansa messuilla esittelijöiden kanssa, ei voi kun ihailla sitä tietoa ja itsevarmuutta, mitä heillä on.

Osa heistä toimii samalla periaatteella, kun meidän tilalla toimittiin. On koneyrittäjiä, metsä- ja rakennusalalla.

Sitten ovat nuoret, jotka ovat lähteneet rakentamaan isoja broileri-, navetta- ja sikalayrityksiä. Silloin puhutaan jopa miljoonan euron investoinneista. Sanotaanko heitä silloin maatalousyrittäjiksi?

Ei maanviljelijä nimikkeenä ole mitenkään huono. Ainakin tiedetään, mikä on ammatti.Yrittäjän tai maanviljelijän nimen alla kuin toimii, niin eräitten ihmisten puheista kuultaa suomalainen kateus. Näinhän usein kuulee sanottavan.

Maatalousyrittäjät ovat vähitellen omaksuneet verkostoitumisen mahdollisuuden ja siitä saatavan hyödyn. Ainakin nuori polvi on asian huomioinut. Mielestäni heidän pitäisi myös ottaa huomioon bioenergian mahdollisuudet energiatuotannossa.

Pitää muistaa, että viljelysmaat, nevat ja metsät pysyvät Suomessa. Ne pitää vain hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Alkutuotanto antaa hyvän pohjan lopputuotannolle. Työllistävä vaikutus on silloin alalla suuri.