Yliö: Näin pilasimme peruskoulun – lasten yhdenvertaisia sivistyksellisiä perusoikeuksia on loukattu törkeällä tavalla

Kouluverkon karsimisessa tosiasiat sivuutetaan, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Miten Suomi pilasi maailman parhaimman peruskoulun oikeudellisesti, taloudellisesti, pedagogisesti ja hyvinvoinnillisesti?

Vielä 2000-luvun alussa Suomi tuotti keskimääräisillä OECD-kustannuksilla maailman parhaat osaamistulokset. Myös oppilaiden hyvinvointi oli hyvällä tasolla. Ei enää.

Kun ennen mentiin lapsi edellä, nyt mennään kiinteistö edellä – lapsi raahautukoon perässä.

Samaa keskitettyä bulkkimassakoulua tarjotaan kaikille. Kun otetaan huomioon vielä heikosti toteutettu inkluusio-reformi, on laadukkaasta koulusta tai oppi- ja kasvuympäristöstä enää turha puhua. Massakouluissa oppilaiden oireilu ja asosiaalinen käyttäytyminen lisääntyy eikä niissä viihdy henkilökuntakaan. Tästä kertovat muun muassa THL:n kouluterveyskyselyt, rehtorikyselyt 2022 ja 2024, OPA 2022 -kysely ja OAJ:n työolobarometrit.

OECD-vertailussa suomalaisten lasten osaaminen ja hyvinvointi on ollut ennätysnopeassa laskussa. Mitkään soten ja opiskelijahuollon lisäresurssit eivät tunnu korjaavan tilannetta.

Suomessa oli 30 vuotta sitten noin 5 000 peruskoulua, nyt jo alle 2 000. Samaan aikaan, kun peruskoulujen määrä on vähentynyt 59 prosenttia, on oppilaiden määrä vähentynyt 4 prosenttia.

Oikeasuhtaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta ei ole piitattu. Maaseutualueiden kouluista on lakkautettu tänä aikana 96 prosenttia. Maamme lapsista kuitenkin peräti 26 prosenttia asuu maaseudulla.

Todellisuudessa enemmistö lakkautetuista kouluista on ollut elinkelpoisia kouluja – lähialueensa lapsille ja perheille elintärkeitä hyvinvointidynamoja.

Aggressiivisilla koululakkautuksilla julkinen valta on kiihdyttänyt lapsimäärän vähenemistä. Väki on haluttu savustaa kasvukeskuksiin.

Kasvukeskuksissa naisten kokonaishedelmällisyysluku on selvästi pienempi kuin väljemmillä alueilla. Esimerkiksi Helsingissä se on Suomen pienimpiä, 1,13. Koko maan luku on 1,35.

Nälkä on kasvanut syödessä. Nykyään suurimman koululakkautusryhmän muodostavat jo yli 100 oppilaan koulut. Miksi? Koska koululakkautuksesta on tullut refleksinomaisesti käynnistyvä automaattiskripti aina, kun etsitään säästökohteita.

Lisäksi koulukuljetusreittejä on pidennetty lähelle maksimirajaa, 2,5 tuntia päivässä, vaikka lain mukaan koulumatkojen tulisi olla ”mahdollisimman lyhyitä”.

Cambridgen yliopiston tutkimuksen mukaan oppilaiden osaamistaso laski 14 prosenttia jo noin puolen tunnin koulumatka-ajan seurauksena.

Lasten yhdenvertaisia sivistyksellisiä perusoikeuksia on loukattu törkeällä tavalla. Oikeuslaitoksemme on katsonut tätä menoa halvaantuneena. Lähikoulupäätöksissä lapsilla ei ole oikeusturvaa. Ääni on ollut demokratian mutta kädet diktatuurin.

Keskittäminen ja suuruuden ekonomia on nostettu ideologiaksi, joka konformistisesti on karttanut kaikkea sitä vastaan nousevia tutkimuksia, faktoja ja havaintoja ikävistä heijastusvaikutuksista.

Ilman tutkimuksia reformi on ollut helppo myydä enemmistöalueilla asuville äänestäjille – saadaan kunnan pelastavat säästöt ilman aikuisten tuskaa. Itsepetos on saanut jatkua vuosikausia.

Jo Darwin taisteli vahvistusharhaa vastaan: hän pakotti itsensä luopumaan rakkaimmastakin hypoteesistaan heti, kun tosiasiat puhuvat sitä vastaan. Suomalaiset päättäjät, ministeriöt ja talousasiantuntijat ovat vahvistusharhassaan ohittaneet tosiasiat ja estäneet, jos mahdollista, kaiken koululakkautustutkimuksen.

Ylivoimaisesti eniten opetuskustannukset ovat nousseet perusopetuksessa. Koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tutkimus 30.11.2022 kertoi, että metsään on menty pahasti.

Viimeistään tämän arvioinnin olisi pitänyt herättää päättäjät, mutta ei, ”ollaan ihan hys-hys vaan, niin kyllä se kohta unohtuu”. Häpeällistä. Totuutta ei haluta eikä sitä kestetä. Konformistista biasta pahimmillaan.

Karvin arvioinnissa on viisi johtopäätöstä koululakkautuksista ja niiden vaikutuksista: Niistä ei synny säästöjä, ne eivät ratkaise elinvoiman tilaa vaan pahimmillaan heikentävät elinvoiman kehitysnäkymiä ja ne betonisoivat negatiivisen kehityskulun. Lisäksi koulutusmenot kasvoivat maltillisimmin vain vähäisiä kouluverkkomuutoksia tehneissä maaseutukunnissa ja suuria tai erittäin suuria kouluverkkomuutoksia tehneissä kunnissa menot kasvoivat merkittävästi voimakkaammin.

Kysyn, miten julkinen valta, valtio ja kunnat, aikovat hyvittää aggressiivisista elinkelpoisten koulujen lakkautuksista kärsineille lapsille heidän kokemansa perusoikeusloukkaukset? Miten tilanne aiotaan korjata nykyisten ja tulevien lapsisukupolvien osalta? On tullut aika.

Kari Lehtola

opetustoimen ylitarkastaja emeritus

Lahti