Osaamisen merkityksestä
16.10.201902:00
Suomalaisessa kansanperinteessä on vahva kuva siitä, kuinka köyhän talon lapsi lähtee opintielle reppu selässään ja palaa myöhemmin opintieltä takaisin osaavampana ja sivistyneempänä.
Kuva ei rajoitu vain vanhoihin kirjoihin, vaan se on ollut suomalaista arkitodellisuutta. Juuri opintie on ollut se, mitä pitkin Suomi on kulkenut kohti menestystä ja vaurautta – kohti yhdessä rakentamaamme hyvinvointivaltiota.
Olemme ymmärtäneet Suomessa, että kestävä tie menestykseen on nimenomaan osaamisen kautta. Siksi olemme rakentaneet suunnitelmallisesti koulutusjärjestelmää, joka on maailman huipputasoa.
Osaamistason nousu on näkynyt positiivisesti sekä ihmisten arjessa että valtiontaloudessa.
Osaamiseen panostaminen on yksi parhaista tulevaisuusinvestoinneista, jotka hallitus voi tehdä.
Siksi investoimme koulutukseen ja osaamiseen – siis tulevaisuuteen – pelkästään ensi vuonna 350 miljoonaa lisäeuroa. Teemme panostuksia kaikille koulutusasteille, varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen.
Ensi vuoden budjetin päätökset ovat juuri sitä, mitä koulutuksen kunnianpalautus tarkoittaa käytännössä.
Viime vuosien aikana olemme havainneet selvästi, että koulutustasoa on nostettava, jotta huolehdimme Suomen tärkeimmästä kilpailukykytekijästä eli osaamisesta.
Tiedämme, että viimeisen 30 vuoden aikana Suomesta on kadonnut 600 000 sellaista työpaikkaa, joissa pärjää peruskoulututkinnolla.
Tiedämme, että niiden ihmisten, jotka ovat käyneet vain peruskoulun, työllisyysaste on noin 40 prosenttia. Ja tiedämme sen, että ammatillisen koulutuksen tai lukion suorittaneiden ihmisten työllisyysaste on noin 75 prosenttia.
Tarvitsemme siis enemmän osaamista, sillä erityisesti pitkällä aikavälillä työllisyys on ennen kaikkea osaamiskysymys. Tähän hallituksellani on selkeä ja konkreettinen ratkaisu.
Pidennämme oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen niin, että se ulottuu juuri toiselle asteelle eli ammatilliseen koulutukseen ja lukioon.
Miksi teemme tämän tulevaisuusuudistuksen? Syy on hyvin yksinkertainen: koska jo tällä hetkellä, ja erityisesti tulevaisuudessa, toisen asteen koulutus on työelämän näkökulmasta katsottuna uusi perusasteen koulutus.
Haluan huomauttaa, että oppivelvollisuuden nostamisen syynä ei ole ainoastaan työllisyys ja osaaminen. Kyse on myös huolenpidosta ja nuorista välittämisestä. Olemme niin pieni kansakunta, että meillä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti varaa yhteenkään syrjäytyneeseen nuoreen.
Olin elokuussa pohjoissavolaisen paikkakunnan toritapahtumassa, jossa keskustelin kymmenien ja taas kymmenien ihmisten kanssa.
Hieman ennen tilaisuudesta lähtöä huomasin, että nuorella, noin 15-vuotiaalla henkilöllä on asiaa. Kättelimme ja keskustelimme. Hänestä huomasi heti, että lukupäätä on vaikka muille jakaa, mutta keskustelustamme kävi ilmi, että häntä huolestuttaa tulevaisuus koulun jälkeen.
Ymmärsin häntä oikein hyvin. Työelämän ja osaamisen tarpeet muuttuvat nopeasti, oma polku ei ole vielä täysin selvillä. Juuri sen vuoksi nuoria on niin tärkeä tukea. Juuri sen vuoksi on niin tärkeää, että koulutukseen panostetaan.
Politiikan tehtävänä on tarjota ratkaisuja ja poistaa nuorten huolia ja epävarmuuden tunnetta. Juuri siihen hallitukseni panostaa.
Hyvinvointivaltio on nykyään yksi maailman vauraimmista maista, jossa hyvinvointi jakautuu tasa-arvoisemmin kuin melkein missään muualla. Suomalainen kuva on nykyään erilainen, paljon modernimpi kuin se, josta aluksi mainitsin.
Mutta yksi asia siinä kuvassa on ja pysyy: opintie, joka mahdollistaa menestymisen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
