Ottopojan blinit
Kolumni
Kristiina hurmerinta
Tattarijauhoista tehdyt blinit ovat kuuluneet ikiaikoja slaavilaiseen ruokaperinteeseen. Kullankeltaisia lettusia on paistettu erityisesti kevään korvalla, kun on odotettu auringon paluuta Pohjolaan. Ortodoksisessa maailmassa blinit liittyvät laskiaisviikkoon ja laskiaiseen.
Että meijän ottopoika järjesti meille tämmöset miljonäärijuhlat”, huokasi konnevetinen rouva saadessaan eteensä kuumana höyryävän blinilautasen höysteineen.
Kuuden rouvan yhteinen ottopoika oli päättänyt kylmän ja pimeän keskellä yllättää naiset ja kutsua heidät viettämään kanssaan venäläistä iltapäivää. Laskiaisen läheisyys innosti miehen ottamaan ruokalistalle venäläiset blinit, nuo voiviikon kaloreita tihkuvat viettelykset.
”Miten sää nyt tällä tavalla? Meille?” kursailtiin.
Suussa rapisi siianmäti. Makuhermoja kutkutteli sillikaviaari. Täyteläinen smetana viimeisteli hienoksi hakatun sipulin kanssa paksun, lämpöisen tattarilettusen eli suomeksi linnin.
”Mutta mitäs tässä on?” ihmeteltiin.
”Siinä on pekonissa paistettuja mustia torvisieniä. Lorautin lopuksi ripauksen kermaa”, selosti ottopoika.
Silmät pyörähtelivät. Rinnat huokailivat. Puhelias rouvaseura lähes kuiskaili. Ja kun aikaa oli, maisteltiin. Annettiin hyvän ruuan hurmata. Antauduttiin suun huvituksille. Ulkona paukkui pakkanen. Sisällä höyrysivät kuumat blinit ja rouvat, he hyrisivät kuin vintagemopot.
Tattari on itäinen kasvi, joka saapui Siperian kautta Eurooppaan 1400-luvulla. Viimeaikainen tutkimus on tehnyt tattarista varsinaista superfoodia. Gluteiinittomassa tattarissa on orgaanisesti sitoutunutta kalsiumia, rautaa, kaliumia, magnesiumia, piitä, fluoria ja tärkeitä B-vitamiineja.
Perinteinen blini tehdään tattarijauhoihin. Koulukunnat kiistelevät vehnäjauhojen määrästä. Tietysti. Lopullisen päätöksen tekee taikinan valmistaja. Onneksi.
Ranskalaiset ovat jostain syystä napanneet blinit juhlaruuakseen. Etsiessäni aikoinaan Normandiasta ruisjauhoja törmäsin kaupassa kuin kaupassa tummiin jauhoihin, jotka osoittautuivat yllätyksekseni tattarijauhoiksi. Japanilaisetkin pitävät tattarin mausta. Heidän erikoisuutensa on tattarijauhoista tehdyt ohuenohuet Soba-nuudelit.
Oma blinitaikinani pulputtaa parhaillaan keittiössä. Se on nostatettu hiivalla ja laitettu tekeytymään jo edellisenä iltana.
”Tattarin syönti on vähän kuin lääkkeen popsimista”, valistaa terveystietoinen kälyni.
Mutta tärkeintä on, että tattari puolittaa kolesterolin imeytymisen elimistöön. Hyvästi kiinalainen punariisi! Kotomaastakin löytyy konsteja, sillä Pohjois-Pirkanmaan pellot on valjastettu terveysvaikutteisen tattarin viljelyyn. Ja nyt kun suomalaiset ovat syöneet itsensä allergisiksi kotimaisista viljoista, ei muuta kun tattaripuurot kiehumaan ja blinin paistoon.
”Kuohkeus saadaan vatkaamalla kananmunanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi”, neuvoi aikoinaan venäläinen ystäväni.
Yksi käyttää nesteenä olutta, toinen piimää, kolmas vannoo bulgarianjugurtin nimeen. ”Minä lorrautan aina lopuks kirkasta viinoo”, sanoi Kalliorannan emäntä maistellessaan ottopojan blinejä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
