Kulttuuria ja kansanperinnettä

Kymmenen kesän ajan olen suunnitellut lähtöä Kaustisen kuuluisille kansanmusiikkijuhlille. Harkinta-aikaa on höystetty syillä ja tekosyillä, omasta ja puolisoni puolesta. Milloin ovat kesävieraat muka olleet esteenä, milloin rakennushommat ja rakkaat lapset.

Viime viikolla tulin lopultakin lähteneeksi, perhettä mukanani. Olipa se elämys! Menin vielä seuraavana päivänä heti uudestaankin, suorastaan siis innostuin. Nyt ymmärrän, miksi Kaustinen on monille käsite, kesän kohokohtia.

Itse nautin ensivierailulla etenkin monipuolisista kansantanssiesityksistä musiikkeineen.

Kaikenikäisten raikuvan suosion saavutti myös oululaisten kansantanssiryhmien upea suurteos Owla ja kadon­nut walkia, johon Oulun kasvattina oli ilo eläytyä.

Perinne elää meissä eikä menneisyydessä, sanotaan. Kansanmusiikin ja -tanssin juhlilla ja juhlien välissä tätä totuutta eletään joka vuosi.

Olen aika varma senkin viisauden todenperäisyydestä, jonka mukaan musiikin ja tanssin harrastajat elävät muita pidempään. Voisipa väittää kaustislaisten pidentävän myös festivaalivieraidensa elinikää, tanssitaitoihin ja nuottikorvaan katsomatta.

Tätä musiikin ja kulttuurin peri­suomalaista perinne­jatkumoa osataan myös arvostaa. Kesäkuun alussa Kansanmusiikki-­instituutti ry nimettiin Suomen ensimmäiseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijajärjestöksi Unescon päämajassa Pariisissa.

Kaustislainen viulunsoitto puolestaan on yhdessä suomalaisen saunomiskulttuurin kanssa valittu Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmisteltavaksi Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuri­perinnön luetteloon, jonne jo nimettyinä musiikin saralta ovat esimerkiksi argentiinalainen tango ja setukaisten lauluperinne.

Valmistelusta vastaa Museovirasto yhteistyössä taustatahojen, kuten Kansanmusiikki-instituutin kanssa. Tavoitteena on toimittaa Suomen ensimmäinen esitys Unescolle keväällä 2019.

Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten arjessa ja yltää kaikkiin ihmisen toiminnan muotoihin. Se on esimerkiksi suullista perinnettä, esittävää taidetta, juhlia ja tapoja, käsityötaitoja tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja ja taitoja. Vietämme joulua, juhannusta ja monia vuotuisia juhlia, kuorolaulu vetää puoleensa kaikenikäisiä, maakunnilla on omat ruoka­reseptinsä ja lapasmallinsa.

Alan ammattilaiset ja harrastajat – kaikki me olemme perinteiden harrastajia omalla tavallamme – kertovat perintöpolitiikan uudelleen aktivoitumisesta ja arvon noususta. Eurooppalaisen kulttuuriperintöajattelun on kuvattu lähtevän siitä, että perinne kuuluu kaikille.

Perinteiden merkitystä eri ihmisryhmiä yhdistävänä ja vuoropuhelua edistävänä tekijänä ei voi vähätellä. Vielä laajemmin ymmärrettynä perinneilmiöt nähdään suorastaan rauhan ja demokratian työkaluina.

Saapuivatko suurmiehet idästä ja lännestä Suomeen sittenkin hieman liian myöhään? Heidäthän oli voitu viedä Kaustisille!

Kaikkialla Suomessa ihmisten välistä vuoropuhelua ja yhteisöä vahvistavaa kulttuuriperinnön tietoista ja tiedostamatonta suojelutyötä on tehty jo vuosisatoja.

Kansanmusiikkiperinteiden edistämiseen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelu­sopimuksen piiriin liittyminen tuo arvokkaan kansainvälisen vivahteen.

Kansanmusiikin ja tanssin ystävien iloiset kokoontumis­ajot ja lukuisat elävää perintöä välittävät kesätapahtumat koko Suomessa kertovat meistä itsestämme ja perinteiden arvostuksesta. Suomalaista veljeyttä, vapautta ja tasa- arvoa voi vaalia vaikkapa viulun säestyksellä.