Lokit ja naakat vievät elintilan

Täällä Nivalan lakeuksilla on kaksi sellaista tulokaseläintä, jotka ovat viime vuosina hävittäneet alkuperäiseen luontoomme kuuluvia lajeja valitettavan tehokkaasti – jopa siinä määrin, että ne alkavat olla harvinaisia.

Nuo tuholaiset ovat vielä valtion ja luonnonsuojelijoiden tehokkaassa suojelussa, eivät vieraslajiluettelossa, johon ne täällä kuuluisivat. Puhun lokeista ja naakoista, jotka ovat varsinaisia petolintuja.

Lokit ilmestyivät tänne aluksi kaatopaikoille, ja kun ne suljettiin, lokit muuttivat pelloille etenkin kevättöiden aikaan.

Samoin täysin uutena lintuna haittaeläimeksi saimme naakan. Keväällä ne kulkevat kevättöissä olevan traktorin perässä helpoille saaliille persoina, kun myyriä ja hiiriä lähtee karkuun peltokoneita. Ikävä kyllä siinä samassa saavat kyytiä myös kesälintujemme munat ja poikaset.

Viime kesän saldo oli todella surullista katsottavaa. Pelloillamme onnistuimme varjelemaan kymmeniä töyhtöhyypän ja kuovin pesiä, joista osassa oli munat, osassa jo poikaset. Kun seuraavana päivänä jatkoimme peltotöitä, olivat pesät tyhjiä. Syyllisiä olivat kymmenien lintujen parvina pyörivät naakat ja lokit.

Lopputuloksena oli tosiasia, että suurella peltoaavalla aikuisuuteen kasvoi yksittäisiä kuoveja tai töyhtöhyyppiä. Tämä näkyy jo keväällä tänne saapuvien lintujen määrän romahtamisena.

Jotta tuollaista joukkotuhoa ei tänä vuonna tapahtuisi, toivonkin, että näille parville saataisiin poikkeuslupa, jonka nojalla niitä saataisiin hävitettyä.

Sekä lokit että naakat ovat alkuperäisissä ympäristöissään saaneet lähes sadunomaisen maineen. Täällä, missä niitä ei ole alun perin ollut, ne ovat paljon pahempia haittaeläimiä kuin esimerkiksi lainsuojattomiksi julistetut supikoirat, joita ei täällä juurikaan näe.

Paremman kesän toivossa,

Lokit muuttivat pelloille kevät­töiden aikaan.