Terrorin pelolle ei pidä antaa sijaa

Moni Suomessakin säikähti viime viikonlopun terrori-iskua Tanskassa. Voisiko vastaava tapahtua meillä?

Kyllä, ja siihen on hyvä varautua.

Suomi ei ole turvasaareke maailmassa, mutta uhka meillä on eri syistä vähäisempi kuin muissa Pohjoismaissa tai Manner-Euroopassa.

Tanskan isku oli odotettu, valitettavasti.

Tanska on ollut ääriliikkeiden ykköskohteita vuosia. Tilanne tiivistyi syksyllä 2005.

Tanskalainen sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi tuolloin pilakuvia profeetta Muhammedista. Lehti pyysi piirtäjiltä islamaiheisia kuvia ja julkaisi niitä toistakymmentä. Lehti halusi selvittää, onko sananvapaus Tanskassa kaventunut maahanmuuton vuoksi.

Lehti on vakuuttanut, ettei se halunnut loukata ketään, vaan tutkia maan sananvapaustilannetta.

Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta neljä kuukautta myöhemmin leimahti.

Lehteä, sen toimitusta ja monia tanskalaisyrityksiä kohtaan alkoi viha-aalto, jonka laineet löivät eri puolilla maailmaa. Yksikään pohjoismainen lehti ei ole

kokenut vastaavaa.

Tuli palaa edelleen, kuten viikonloppu osoitti.

Vajaan kymmenen vuoden aikana Jyllands-Postenia ja sen tekijöitä kohtaan on tehty ainakin kuusi vakavaa terroriyritystä.

Lehti on joutunut investoimaan turvallisuuteensa noin kymmenen miljoonaa euroa. Toimitus elää pelossa.

Uhka on levinnyt muuallekin. Erityisellä voimalla sen koki ranskalainen satiirilehti Charlie Hebdo, johon tehtiin tammikuussa kaksitoista ihmishenkeä vienyt järkyttävä isku.

Sama pelko koskee monia Euroopan juutalais- ja muslimiyhteisöjä.

Monet juutalaiset pelkäävät ääri-islamisteja, joiden juutalaisvastaisuus saa usein käyttövoimaa Israelin ja Palestiinan konfliktista. Moni juutalainen kärsii, vaikka ei tukisi Israelin politiikkaa.

Siksi Lähi-idän kestävä rauha vakauttaisi tilannetta koko maailmassa.

Monen muslimin pelon syy on toisten uskonveljien ruokkima islamvastaisuus, joka kohdistuu myös maltillisiin muslimeihin. Pieni fanaatikkoryhmä leimaa koko uskonnon.

Miksi Suomessa uhka on pienempi?

Olemme syrjässä, Suomeen on tullut vähemmän muuttajia ja täältä on vähemmän lähdetty taisteluihin ääriliikkeiden riveihin.

Lisäksi media on ollut maltillisempi – tai vastuullisempi – Muhammed-kuvien julkaisussa. Ei ole haluttu loukata tietoisesti eikä ottaa turhia riskejä.

Iskuja on kuitenkin vaikea estää, jos joku ”yksinäinen susi” – Ranskan tai Tanskan iskuja matkiva fanaatikko – haluaa sellaisen tehdä.

Mitä pitäisi tehdä, jotta iskut loppuisivat?

Erityisen tärkeä rooli on uskonnollisilla yhteisöillä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa muslimiyhteisön omien vinkkien perusteella on paljastunut paljon enemmän iskuyrityksiä kuin turvallisuusviranomaisten työllä.

Erittäin olennaista on yhteiskuntien uudistaminen ja kestävä rauha. Ääriliikkeet kasvavat sotien, sorron, korruption ja köyhyyden keskellä.

Arabikevät oli hento toive paremmasta arabimaissa. Valitettavasti harvassa maassa on nähty kestävää kehitystä parempaan. Työtä pitää jatkaa kovemmin.

Tärkeää on myös edistää sananvapautta. Unohdamme usein, että vain 14 prosenttia maailman ihmisistä elää maissa, joissa sana on vapaa. Kun elää vapaan sanan oloissa, ymmärtää, että kaikkea ei kannata ottaa liian vakavasti.

Euroopassa vastaus ei ole maahanmuuton lopettaminen, vaan muuttajien sopeutumisen edistäminen, heidän yhteisöjensä tukeminen, työ- ja koulutuspaikkojen luominen ja vuoropuhelu.

Tärkeä on myös uskontojen opetus: hyvää ääriajattelun torjumista on opettaa uskontoja pätevien opettajien voimin ja isompien oppilaiden osalta yhdessä eri uskontokuntiin kuuluvien kesken. Uskonto on liian vaarallinen oppiaine jättää puoskareille.

Vaikka iskuihin pitää varautua, pelolle ei pidä antaa sijaa.

Uhkien pilkistäessä – ehkä etäällä mutta kuitenkin – on tärkeää puolustaa vapautta ja varmistaa, että Suomi huolehtii hyvin kaikista jäsenistään – niin meistä, joiden suvut ovat eläneet täällä jo vuosisatoja, kuin jokaisesta uudesta tulijasta.

Samalla on tärkeä kantaa kansainvälistä vastuuta ja rakentaa hyvää muualla.