Rajavartija-maanviljelijä Eetu Värri, Miehikkälä Kunnon mies
Värrin suvun miehet ovat rakentaneet kuntosalin vanhaan navettaan. Kun sali on lähellä, siellä tulee käytyä usein. Riitta Mustonen13.1.201615:00
”Minua ei kauhean monet ammatit kiinnostaneet, koska tiesin jo varhain, mitä elämältäni halusin: olla maanviljelijä ja sotilas. Molemmissa tavoitteissa onnistuin.
Lähin rajavartioasema on meiltä kolmenkymmenen kilometrin päässä, sillä Miehikkälä on rajakunta. Suoritin rajavartijan peruskurssin, ja aloitin rajavartijana vuonna 2008. Työskentelin Vaalimaan rajanylityspaikalla vuoden 2012 alkuun, kunnes siirryin sotilaspoliisialiupseeriksi Haminan reserviupseerikouluun.
Viihdyin hyvin aliupseerina, mutta 2013 tuli sukupolvenvaihdos kotitilalla ja laskin, että aika ei riitä sekä täysipainoiseen sotilasuraan että viljelyyn. Palasin rajavartijaksi. Kotitilan viljely onnistuu paremmin, kun työ- ja vapaapäivillä on selkeä rytmi.
Rajavartijaksi on nykyisin tunkua. Viime aikoina vuosittain on auennut 50–75 paikkaa, mutta hakijoita on kymmenkertainen määrä.
Tärkein vaatimus rajavartijalle on oikea asenne. Pitää sisäistää sotilasviran luonne: vapaa-ajalla täytyy tehdä kovasti töitä kuntonsa ja taitojensa eteen, sillä kun käsky annetaan, on mentävä, niin rauhan kuin poikkeusolojen aikana. Rajavartijoilla on siirtovelvoite.
Onneksi liikenteen pääpaino on ollut kaakonkulmalla eli töitä on riittänyt eikä ole tarvinnut siirtyä muualle.
Rajavartijan työ on periaatteessa palveluammatti. Eniten koen olevani turvallisuusviranomainen, joka puuttuu tarvittaessa ihmisten perusoikeuksiin.
Karkea työnjako rajanylityspaikoilla on, että rajavartijat tarkastavat henkilöliikenteen ja tullitarkastajat tavaraliikenteen. Teemme yhteistyötä tullin, poliisin ja maahanmuuttoviraston kanssa ja tuemme puolustusvoimia.
Silloin tällöin käymme tukemassa rajapartioita eli rajavartijoita, jotka tarkastavat koirien kanssa rajaa maastossa. Se toiminto on ihan oma maailmansa.
Lähialueen asukkaille rajavartijat ovat tärkeä turvallisuusviranomainen, varsinkin kun poliiseja on vähennetty. Paikalliset tuntevat rajamiehet, ja kun joku näkee epäilyttävän henkilön liikuskelevan alueella, hän soittaa suoraan meille.
Ylityspaikoilla tehdään kolmivuorotyötä. Se ei tuota miulle ongelmaa, mutta lomilla huomaan, että säännöllisellä rytmillä jaksan paremmin.
Rajavartijalta testataan vuosittain fyysinen kunto ja ampumatataito. Normaali työ on paljon paikallaan oloa, joten kuntoa täytyy pitää yllä myös vapaalla. Kuntonyrkkeilen, juoksen tai voimailen tunnin, pari päivässä, muuten tulee tosipaikassa noutaja.
Maatilalla hoidan maitani sukulaisten avustuksella. Arvostan jatkuvuutta eli sitä, että mies tekee elämäntyönsä lapsiensa ja lapsenlapsiensa eteen tilanpidon jatkuessa eteenpäin.
Olen huolissani maatalouden byrokratiasta. Tilallani kävi kesäkuussa luomutarkastaja ja heinäkuussa Mavin tarkastaja. Marraskuussa oli yllätystarkastus ilmeisesti talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen liittyen, ja nyt olen talviaikaisessa asiakirjavalvonnassa.
Ymmärrän kyllä, että tarkastuksia pitää tehdä, mutta 30 hehtaarin takia on aikaa ja rahaa viranomaisilta palanut hukkaan paljon. Käsittääkseni valvontakuluja piti vähentää ja siirtyä riskiperusteiseen valvontaan, mutta ainakaan meillä se ei ole toteutunut.
Viljelijöiden alistuminen tukiehtoihin on tehnyt meistä ennemminkin palkkatyöläisiä kuin yrittäjiä.
Kotikylässäni Suur-Miehikkälässä on 350 asukasta. Minusta tämä on hirveän hyvä paikka elää. Meillä on toimiva kyläkoulu, pidämme kylällä baaria auki talkoovoimin joka ilta ja pian saamme kyläkaupan takaisin. Kylän aktiivisuuden ansiosta tänne on jäänyt asumaan oman ikäisiäni, alle kolmekymppisiä ’nuoria’.
Minut valittiin viime keväänä kyläpäälliköksi eli kylätoimikunnan puheenjohtajaksi. Koen, että kaikki, mitä teen vapaaehtoistyössä, antaa jatkuvuutta maatilalle.
Maanpuolustuskin on eräänlaista talkoohommaa. Vaikka minä teenkin sitä työkseni, olen lisäksi kymmenessä alan yhdistyksessä jäsenenä. On työ tai ala mikä hyvänsä, vain kovalla ja pyyteettömällä työllä voimme vaikuttaa asioihin. Meidän aktiivisten talkooihmisten suurin haaste on saada kaikki mukaan yhteiseen tekemiseen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
