Lukijalta: Vanhojen metsien suojelupäätöksiä varten on jo riittävästi kriteerejä

Mai Suomisen mielestä vanhojen mestien suojelu tulisi toteuttaa vapaaehtoisuuteen perustuen. Kuva: Kari Salonen

Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteetti­strategiassa suojelemaan jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät, joista hallitus on ohjelmansa mukaisesti valmistelemassa suojelupäätöstä.

Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus ovat selvittäneet, millaisia piirteitä näissä metsissä tulisi olla. Määrittelytyö on herättänyt paljon keskustelua.

Syken ja Luken tutkijat eivät ole uuden äärellä: Suomessa on määritelty vanhojen metsien kriteerejä jo aiemmin useissa eri prosesseissa alkaen 1990-luvun vanhojen metsien suojelu­ohjelmasta EU:n Natura 2000 -ohjelmaan. Arvokkaat metsät on määritelty myös sertifioinneissa sekä kaikkien toimijoiden kiittelemässä METSO -ohjelmassa. Nämä määritelmät tulee nyt ottaa käyttöön suojelupäätösten tekemiseksi.

Kuten Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi kirjoitti (MT 13.11.), valtion rahoituksen on oltava kunnossa yksityismaiden vanhojen metsien suojelemiseksi. Suojelu tulee toteuttaa vapaaehtoisuuteen perustuen, ja rahoitus voitaisiin kohdentaa näiden metsien korvauksiin esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi.

Jäljellä olevat vanhat metsät pitää suojella, sillä valtaosassa Suomen talousmetsiä luonto on eriasteisesti heikentynyt. Jotta luonnon rakennepiirteitä voidaan palauttaa, tarvitaan ennallistamista. Siten metsät ovat kestävämpiä ilmastonmuutoksen aiheuttamia häiriöitä vastaan, ja niissä voidaan tuottaa kestävästi ja suunnitelmallisesti puuta jatkossakin. Metsiin ei kuitenkaan leviä niihin kuuluvia vanhojen metsien lajeja, jos vanhoja, luonnon­tilaisen kaltaisia metsiä ei ole.

Valtion mailla suojeluprosessi on selkeä: Metsähallitus on jo siirtänyt pois hakkuista yli 800 000 hehtaaria metsiä. Lisäksi Luonnonmetsä-työryhmä ja Metsähallitus ovat kartoituksissaan paikantaneet vielä uusia alueita yhteensä noin 100 000 hehtaaria. Saamelaisalueiden luonnon­tilaiset ja vanhat metsät on myös turvattava ja kartoitettava yhteistyössä saamelaisten kanssa.

Mai Suominen

WWF Suomen johtava metsäasiantuntija