Vaadimme susikannan ennakoivaa hoitoa

Jo useamman vuoden ajan Ylä-Savon alue on kärsinyt liian tiheästä susikannasta. Alueen metsästäjät ovat yrittäneet hoitaa ongelmaa kaatolupia hakemalla, mutta lupia ei myönnetä. Nyt ministeriö esittää 18 suden lupaa poronhoitoalueelle, jossa elelee puolen Suomen alueella 20 sutta. Eikö tuosta luvasta voisi myöntää Ylä-Savoon osan?

Ylä-Savossa lapset joudutaan kuljettamaan takseilla kouluun ja kuluja tulee kunnille, vaikka eduskunta sekä muut päättävät tahot aiheuttavat kulut kyvyttömällä susipolitiikallaan. Alueen asukkaat kärsivät todellisesta susipelosta.

Lähes päivittäin pedot vierailevat asutuksen läheisyydessä, johon on syynä ruuan puute sekä ylitiheä susipopulaatio.

Alueen hirvikantaa on pyritty vähentämään metsänomistajien vaatimuksesta, verotuksessa ei ole otettu huomioon kasvavaa susikantaa, joka vaatii hirviä syödäkseen. Tilanteeseen on päädytty susikannan vähättelyllä, jota on johtanut Rktln tutkimusmestari.

Viime syksynä arvio alueen susikannasta oli 16-18 yksilöä. Tutkija Ilpo Kojola Rktl:sta kertoi tammikuussa Iisalmessa järjestetyssä Eräillassa: ”Ylä-Savon alueen normikanta olisi noin 20 yksilöä, kun se tällä hetkellä on noin 8 yksilöä liian suuri.”

Rktl:n tekemä kanta-arvio ei ota huomioon lisääntyvää kantaa, vaan on historiatiedon keruuta metsästäjien ylläpitämästä Tassu-järjestelmästä. Maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä riistakeskuksen kanssa myöntää tämän arvion pohjalta luvat, mutta kuitenkin lupien myöntöä ohjaavat viimekädessä poliittiset päättäjät.

Tämä järjestelmä näyttää kyvyttömältä puuttumaan ennakoivasti susikannan aiheuttamiin tuhoihin. Nyt lupia myönnetään vain sinne, missä vahinkoa on jo tapahtunut eli poronhoitoalueelle, jossa viime vuoden korvaukset nousevat noin 1 miljoonaan euroon.

Yhden susilauman hajoaminen huolestuttaa. Ensi keväänä 3 lauman sijaan Ylä-Savon alueella elää 5 tai 6 laumaa, joissa jokaisessa alfanaaras parittelee ja synnyttää pentueen. Keväällä syntyy 20–30 pentua. Silloin tilanne on sietämätön Ylä-Savon alueella. Kasvava susipopulaatio ja luontaisen ruuan vähäisyys alueen metsissä aiheuttaa uuden tilanteen Suomen tiheimmällä nautakarjankasvatusalueella. Uhkana on, että petovahingot lisääntyvät ja taloudelliset menetykset jäävät yksittäisten ihmisten maksettaviksi.

”Petovahinkokorvauksina korvataan tässä taloudellisessa tilanteessa vain välittömät vahingot”. Näin vastasi välikysymykseen maamme hallitus.

Esimerkiksi, jos alueella laiduntavaan lehmälaumaan hyökkäävät sudet, vain tapetut tai raadellut eläimet korvataan. Jos loput laumasta juoksevat tielle ja aiheuttavat liikenneonnettomuuden, se on välillinen vahinko, jota ei korvata.

Yhden jalostushiehon hinta on keskimäärin 2 500 euroa ja kalleimmat Suomessa myydyt yksilöt jopa useita kymmeniätuhansia euroja. Yhdessä laumassa voi olla eläimiä useita kymmeniä.

Rktl on perustellut Ylä-Savon vahvaa susikantaa sillä, ettei täällä ole arvokkaita eläimiä syötäväksi pedoille ja poronhoitoalueen ongelmat ovat vakavimmat tehtyjen tuhojen perusteella.

Metsästäjiä on syytetty susivihasta julkisuudessa. Kuitenkin kun sudet aiheuttavat ongelmia, apuun pyydetään metsästäjiä talkoopalkalla. Poissa ovat ongelmien aiheuttajat, luonnosta vieraantuneet ihmiset, jotka pitävät petoja halinalleina.

Olisiko metsästäjien aika lopettaa talkootyö ja ryhtyä vaatimaan ongelmayksilöiden poistoon erikoistunutta palkattua henkilöstöä, koska vain todelliset kulut saavat päättäjät reagoimaan.

Vaadinkin lisää kaatolupia susikannan hoitoon tai vaihtoehtoisesti Rktl voisi pyydystää ylitiheiltä alueilta susia ja myydä niitä esimerkiksi EU:n alueelle maihin, joissa ei ole susikantaa.

Näin saisimme rahaa Rktl:n toimintaan ja petovahinkokorvauksiin ja viimeksi mainitulla keinolla ongelma ratkeaisi verettömästi ainakin Suomen osalta.