Ruoka on rahantekokone kaupalle

Elintarvikeketjun voi kirjoittaa muotoon elin tarvike ketju. Raaka-aine liikkuu ketjussa maatiloilta teollisuuden ja kaupan kautta kuluttajille, mutta rahan liike takaisin pysähtyy jokaisella väli­lyönnillä.

Maatalouden yrittäjätulo työvoimapanosta (koko­aikainen työntekijä) kohden on laskenut vuodesta 2010 vuoteen 2018 alle puoleen. Tämän vuoden säät sekä tuotantopanosten räjähdysmäinen kallistuminen heikentävät tilannetta entisestään. Vuonna 2010 maatalousyrittäjä pääsi noin puoleen muiden alojen tulosta, mutta vuonna 2018 enää reiluun 20 prosenttiin.

Romahduksen suurimmat syyt liittyvät tuottajahintojen laskuun, Venäjän pakotteisiin, tuotantokustannusten nousuun ja läpi Suomen levinneeseen ruoan polkumyyntiin, niin kutsuttuun halpuuttamiseen.

Maatalouden tuottavuus on kasvanut Suomessa reilut kaksi prosenttia vuodessa, tuplaten EU-15 -maihin verrattuna ja tuplaten myös muun muassa Suomen tukku- ja vähittäiskauppaan verrattuna. Elintarviketeollisuudessa tuottavuus on laskenut (Lähde: Luonnos Suomen cap-suunnitelmaksi vuosille 2023-2027, luku 2.2.1. Nykytila).

Tuottavuuden noston hyödyt ovat siirtyneet ketjussa muille toimijoille. Suomalaisen elintarviketeollisuuden toiminta perustuu halpaan raaka-aineeseen ja kaupan toiminta perustuu näistä halvoista raaka-aineista valmistettuihin teollisuudelta halvalla ostettuihin elin­tarvikkeisiin.

Ruoka on riskitön rahan­tekokone kaupan keskus­liikkeille. Kone, jonka ylläpidon maksaa alkutuotanto. Suomalaisen ruoan arvostus on erilaisten mediaotsikoiden mukaan noussut. Ilmeisesti suomalaista maataloutta arvostavat vain kuluttajat. Teollisuus ja kauppa rahastavat hyödyn.

CAP27 -ohjelman luonnoksessa todetaan, että ”elintarvikemarkkinoita tulisi kehittää myös siten, että kustannuskehitys voisi ohjata hintaa nykyistä enemmän”. Sivulause, joka tulee nostaa pääotsikoksi: ”Maatalouden kustannusten nousu tulee siirtää täysimääräisenä tuottajahintoihin”.