Rahasta on puhuttava etenkin silloin, kun siitä tuntee häpeää

Mielipide|Kodin talous

4.1.202306:00

Kolumni

Terhi Pape-Mustonen

Jenny Rostainin kirja "Luottohäiriö" on koskettavaa luettavaa. Se tarjoaa ikkunan ylivelkaantuneiden suomalaisten elämään ja pahimmillaan kuolemaan.

Kirja avaa velkaantumisen syitä. Omat ennakkoluuloni luottotietonsa menettäneistä jakoivat heidät kahteen ryhmään. He olivat minulle joko 90-luvun lamaan kaatuneita yrittäjiä tai tuhlauksella hyväksymistä ostavia pikavippisuhareita.

Todellisuus on huomattavasti monipuolisempi. On onnettomuuksia, joissa yllättävä taloudellinen takaisku kyllä kestetään, mutta sen perään sattuukin heti toinen. On ihmisiä, jotka menettävät luottotietonsa sairastumisen vuoksi.

Surullisimpia tarinoita ovat ne, joissa ihminen velkaantuu perheensä tai parisuhteensa takia. 80-luvun lopun hullujen vuosien roskalainoja takasivat myös juuri täysi-ikäisiksi tulleet yrittäjäperheiden lapset.

Tämä tuntuu niin väärältä, että pelkkä ajatus nostaa verenpainetta. Miten pankkien työntekijät kehtasivat tehdä tällaisia sopimuksia?

Täysin syyttömät nuoret ovat joutuneet väärään paikkaan kirjoittamansa nimikirjoituksen vuoksi kärsimään taloudellista elinkautista.

Parisuhteissa taloudellinen väkivalta on asia, josta ei puhuta vieläkään tarpeeksi.

Toisen ihmisen tuhoaminen alkaa hyvin harvoin fyysisestä väkivallasta. Henkinen väkivalta raunioittaa ihmisen itsetunnon, ja taloudellinen kontrollointi ja hyväksikäyttö ovat siihen tehokkaita keinoja.

Velkaan voi johtaa myös se, että väkivaltaisesta parisuhteesta pakeneminen on usein kallista ja traumat voivat viedä työkyvyn.

Puolison rahoja saatetaan käyttää tai hänen nimiinsä ottaa velkoja myös "viattomasti", tarkoituksena ratkaista hetkellisesti oma taloudellinen kriisi tai pelastaa yritys.

"Velkaannuin pyrkiessäni pelastamaan silloisen mieheni maatalousyrityksen. En silloin ymmärtänyt enkä saanut kokonaiskuvaa yrityksen taloudellisesta tilanteesta, vaan luotin puolisoni sanaan", Anna-Kaisa kertoo kokemuksestaan kirjassa.

Suuressa osassa kirjan tarinoista velka on ensin pieni ongelma. Se kasvaa valtavaksi kriisiksi häpeän takia, kun velasta ei uskalleta puhua eikä siihen hakea apua.

Lisäksi velkaa saatetaan alun perinkin ottaa siksi, että voitaisiin peittää häpeälliseksi koettua köyhyyttä tai taloudellista epäonnistumista.

Toivoisin uudelle vuodelle, että jokainen suomalainen löytää itselleen henkilön, jonka kanssa voi puhua rehellisesti rahasta. Ainoa keino häpeän murtamiseksi on, että luovumme ajatuksesta euroista ihmisarvon mittarina.

Jos tilitiedot ovat osa arkipäivää, ne pysyvät paremmin hallinnassa. Siihen kännykän mobiilisovellus on hyvä väline.

Sitä kannattaa käyttää myös lasten kanssa, sillä lapsiperheissä puhetta rahasta on oltava paljon ja usein.

Samalla kannattaa puhua parisuhteista ja siitä, että rakastava kumppani haluaa toiselle myös taloudellista hyvää. Silloinkin kun suhde päättyy eroon.