Työ maatilalla muutti Mikan ja kavereiden elämän

Onni Olkinuora, Timo Huttunen, Mika Lindholm ja Jonne Leinonen ovat nauttineet maatilan hommista Näkymätön mies -projektissa Hollolassa. Kuva: Jarno Mela

Multamäen tilalla Hollolassa vallitsee tekemisen meininki. Osa lampaista on karannut tilan kaurapellolle. Mika Lindholm korjaa kiireesti lammasaitauksen laudoitusta, jotta eläimet pysyisivät aidan oikealla puolella.

Lahtelainen Lindholm on yksi pitkäaikaistyöttömistä, jotka ovat saaneet elämälleen mielekkäämmän suunnan Näkymätön mies -hankkeesta. Lahden Sininauha ry:n hankkeessa etsitään työelämästä kadonneita miehiä ja edistetään heidän hyvinvointiaan liikunnan ja Green Care -toiminnan avulla.

Lindholm on ollut lähes kymmenen vuotta työttömänä. Pelkän peruskoulun käyneenä ja vähäisen työkokemuksen omaavana hänen on ollut vaikea saada töitä.

”Lopulta en edes hakenut aktiivisesti töitä enkä keksinyt mitään muutakaan järkevää tekemistä. Päivät kuluivat lorvien ja siitä seurasi tyhjyyden tunne, jota täytin päihteillä”, Lindholm kertoo.

Lampaiden lisäksi miehet hoitavat kanoja, kalkkunoita ja mehiläisiä. Työtä riittää myös muissa tilan askareissa, kuten rakennusten kunnostamisessa ja kasvimaan hoidossa.

Työpäivien pituus on noin viisi tuntia. Mukana on viidestä kymmeneen miestä.

Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Töitä saa tehdä omaan tahtiin ja halutessaan voi lähteä vaikka metsäkävelylle.

Mika Lindholm päätyi mukaan luettuaan hankkeesta sattumalta Facebookista. Näkymätön mies on tuonut ryhtiä hänen arkeensa. Nyt päivä lähtee onnistuneesti käyntiin, kun pääsee työskentelemään tilalle ja näkee lampaat. Samalla itseluottamus on kasvanut ja ajatus työelämään paluusta on vahvistunut.

”Olen kaupunkilaispoika, enkä ollut aiemmin tehnyt maatilan töitä. Eniten pidän eläinten hoitamisesta. Yksi lampaista oli paljon sylissäni karitsana. Se tulee edelleen rapsutettavaksi, vaikka muut juoksevat karkuun.”

Mika Lindholm on ollut mukana reilun vuoden ja nyt menossa todennäköisesti viimeinen syksy hankkeen parissa.

”Vaikka aluksi suhtauduin hieman ennakkoluuloisesti koko hankkeeseen, niin nyt minun vaikea ajatella elämääni ilman tätä. Tätä tilaa ja työtä tulee ikävä. Täällä pääsee eroon kaupungin melskeestä. Kotiin tullessa on mukavan rauhallinen olo”, Lindholm toteaa haikeana.

Näkymätön mies -hankkeen tulokset ovat projektipäällikkö Juha Auvisen mukaan hyviä. ”Tämä on parasta sosiaalityötä, mitä olen koskaan tehnyt”, hän kehuu. Viime vuonna mukana olleesta kymmenestä miehestä kahdeksan hakeutui työelämään tai aloitti opiskelun.

”Hankkeessa yhdistyvät tutut elementit, liikunta, luonto, ruoka ja yhdessäolo, mutta yhdistämme niitä täysin uudella tavalla. Kohderyhmämme on rajattu tarkkaan ja taustalla on vankka sosiaalityö.”

”Tärkeintä on kuitenkin hyvän ja kannustavan fiiliksen luominen, se, että yhdessä tekeminen on kivaa. Kertoo jotain, että monet mukana olleet miehet ovat tulleet käymään ja kertoneet päässeensä opiskelemaan tai työelämään.”

Kaikki hankkeeseen osallistuvat eivät ole kykeneviä täysipainoiseen työelämään. Taustalla voi olla esimerkiksi mielenterveysongelmia, sairauksia tai oppimisvaikeuksia.

Auvinen toteaa, että nykypäivän työelämästä puuttuu paikka, jossa riittäisi esimerkiksi 50 prosentin työpanos.

”Ero on liian raju. Se on 100 prosenttia tai ei mitään. Pitäisi olla enemmän työpaikkoja, joissa kukin saisi antaa oman panoksensa ja se riittäisi. Silloin työtön saisi päiväänsä sisällön ja kokemuksen siitä, että hän onnistuu ja häntä tarvitaan.”

”Tällaisessa maatilaympäristössä se on mahdollista. Täällä vallitsee tekemisen ja osallisuuden kulttuuri. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Johtoajatuksena on, että täällä on niin mukavaa, ettei täältä ei haluaisi lähteä pois.”

Multamäki on Matti Näsin äidin sukutila. Muutama vuosi sitten tilan asuinrakennus myytiin ulkopuoliselle, mutta maatilarakennukset jäivät tyhjän panteiksi.

Näsin yrityksellä on kaksi lastensuojeluyksikköä maaseudulla. Hän mietti pitkään, miten tyhjäksi jäänyttä tilaa voitaisiin hyödyntää Green Care -toiminnassa.

Kuin tilauksesta Näkymätön mies -hankkeen projektipäällikkö Juha Auvinen otti yhteyttä ja kertoi uudesta aikuisille miehille suunnatusta hankkeesta.

”Tavallaan historia toistaa itseään, sillä maatilat ovat aina tarjonneet suojaa ihmisille. Ennen vanhaan tällekin tilalle tultiin pätkätöihin, milloin pellolle tai korjaamaan kattoa”, Näsi toteaa.

”Näkymätön mies on tämän päivän juttu. On kavereita, jotka haluavat tulla tilalle tekemään jotain ja me tarjoamme sitä heille.”

Hän uskoo sosiaaliseen maatalouteen yhtenä ratkaisukeinona työllistämisongelmaan ja hyvinvoinnin edistäjänä. Hänen mukaansa rauhoittuminen ja avautuminen ovat maaseudun automaattisia sivutuotteita, joita emme saisi hukata.

”Suomalainen mies on lyöty, kun hänellä ei ole työtä. Täällä se näkyy siten, että kaikki ovat hiljaisia tilalle tullessaan, mutta ajan myötä he vahvistuvat ja tulevat vertaiseksi.”

”Kun kuljetaan pellon reunaa, alkaa puhetta hiljalleen tulla. Sitten saatetaan jutella syvällisiäkin asioita, mikä on suomalaisen miehen kohdalla aika harvinaista. Mielekkään tekemisen lomassa ajatus omasta tulevaisuudesta kirkastuu.”

Hankkeen vetäjät ovat huomanneet, ettei maatila ole kaikille onnen tyyssija. Taustalla voi olla esimerkiksi ikävät lapsuusmuistot maaseudulla tai maanviljelijänä koettu konkurssi.

Hankkeeseen etsitään miehiä, joilla on motivaatiota löytää polku työttömyydestä koulutukseen tai työmarkkinoille. Alkutilanne saattaa silti olla hyvin vaikea.

”Yksi mies totesi, että kipinää muutokseen löytyy. Mutta siinä vaiheessa, kun hänelle alettiin tehdä palvelutarpeen arviointia, hän perääntyi. Tässä palataan jossain määrin vuosikymmenten takaiseen tekemisen kulttuuriin, jolloin Suomessa ei ollut byrokratiaa ja säännöksiä”, Auvinen kertoo.

”Esimerkiksi työvoimatoimiston virkailijoilla oli 30 vuotta sitten noin 30 valmista lausuntopohjaa. Nyt niitä on 260.”

Timo Huttunen joutui noin vuosi sitten työttömäksi. Hän on taistellut toimettomuutta vastaan liikkumalla ja vapaaehtoistyöhön osallistumalla.

”Sain kesällä lievän masennuksen diagnoosin. Täällä saan täytettä päiviini ja tapaan muita ihmisiä. Olo on alkanut helpottaa. Yhteisöllisyys on parasta tässä toiminnassa”, Huttunen sanoo.

Yhteiskunta voi tiettyyn pisteeseen asti auttaa työttömiä. Lopulta langat ovat omissa käsissä, toteaa Huttunen. ”Jos jää pyörimään omaan kämppäänsä, niin helposti sinne myös jää. Ei sieltä kukaan tule sua hakemaan. Itse sieltä on noustava ja lähdettävä ihmisten ilmoille.”

Hän on koulutukseltaan merkonomi, mutta työkokemusta on myös keittiöpuolen töistä.

”Nyt vain pitäisi löytää polku, mitä alan kulkea. Työllä on tärkeä merkitys elämässä. On ihan erilaista elää, kun on tekemistä ja arjessa on rytmi.”

Näkymätön mies -hanke päättyy vuoden 2020 lopussa, mutta suunnitelmia jatkon varalle on jo tehty. Tavoitteena on, että vastaavanlainen toimintamalli istutettaisiin rakenteisiin ja se saisi yhteiskunnan tukea.

Hankkeen parissa on koettu monta liikuttavaa hetkiä. Viime syksynä yksi mukana olleista miehistä karautti tilan pihaan ja näytti iloisena voitonmerkkiä.

”Hän oli ajanut rekkakortin ja saanut työpaikan. Vierailu merkitsi paljon tälle porukalle. He näkivät, että taas yksi meistä on lähtenyt ja löytänyt elämälleen uuden suunnan”, Näsi sanoo.

Hankkeen maine on kiirinyt Lahden seudulla. Nyt tulijoita olisi enemmän kuin ryhmässä on tilaa. Osa miehistä on päätynyt mukaan sosiaali- ja TE-toimistojen kautta, osa on löydetty kaduilta ja ostoskeskuksista.

”Monet pysäytetyistä säikähtävät, kun kerromme olevamme Näkymätön mies -hankkeesta ja etsimme työelämästä kadonneita miehiä”, Auvinen kertoo.

”Suurin osa pysäytetyistä ei ole kohderyhmään sopivia, mutta muutama on odottanut, että heidät löydetään. Kyllä siinä kyyneleet tulivat silmiin, kun eräs mies sanoi odottaneensa juuri tätä hetkeä.”