Kiipeily haastaa kehon ja mielen

Joonas Sailaranta on kädenojennuksen päässä huipusta. Sekään ei ole helppo tehtävä. 

Näinkin voi käydä. Kiipeilijä putoaa, mutta onneksi turvaköyden varaan. 

Kalliokiipeilyä harrastetaan maapallon joka kolkassa. Sen suosio on noussut huippulukemiin viime vuosina Suomessa. Kiipeilyharrastajia on reippaasti yli 10 000 ja määrä on nousussa uusien sisäharrastuspaikkojen myötä.

”Moni pitää kiipeilyä trendilajina, vaikka ihminen on läpi historiansa kiipeillyt puissa ja kallioilla. Perusajatus on säilynyt samana, joskin laji on kehittynyt vuosien saatossa teknisesti paljon”, Joonas Sailaranta tuumii.

Asiaan vihkiytymättömälle kalliokiipeily näyttää todella vaaralliselta, mutta vakavia loukkaantumisia ja kuolemantapauksia sattuu todella harvoin.

”Lähtökohtana on, että tämä on potentiaalisesti vaarallista touhua, joten olemme tarkkoja turvallisuusasioissa. Tärkeintä on, että aina ennen kuin lähdetään kiipeämään, tarkastetaan omat ja kaverin varusteet”, Sailaranta painottaa.

”Kiipeilyssä ei tule yhtä usein vammoja kuin vaikkapa salibandyssa, mutta jos kiipeilijä tekee pahan virheen, seuraukset voivat olla traagiset. Onnettomuuksien syynä on lähes aina huolimattomuus. On tapauksia, joissa kokenut kiipeilijä on tehnyt solmun väärin niitä näitä lörpötellessään.”

Kiipeilijällä tulee olla voimaa, kestävyyttä ja notkeutta koko kropassa. Kovimmilla ovat sormet, sillä kiipeilijä joutuu roikkumaan pelkän sormiotteen varassa. Kitkan lisäämiseksi sormiin hierotaan magnesiumjauhetta vyötäröllä olevasta pussista.

”Kiipeilijän ei lähtökohtaisesti tarvitse olla huippukuntoinen tyyppi. Jokainen voi valita reittinsä oman kunnon mukaan. Aluksi harrastus painottuu tekniikkaan. Fyysinen puoli korostuu vasta vaativimmilla reiteillä, joissa tarvitaan oikeasti voimaa”, Sailaranta sanoo.

Kiipeilyssä koko kehon ja mielen hallinta on tärkeää. Pienikin virheliike pudottaa kiipeilijän turvaköyden varaan.

”Kun kiipeilijä lähestyy maksimisuoritustaan, onnistuminen voi olla todella pienestä kiinni. Silloin kosteusprosentin, lämpötilan ja kitkan merkitys kasvaa suureksi. Esimerkiksi liiallinen magnesiumjauheen määrä käsissä voi pilata koko suorituksen.”

Kiipeily koukuttaa kaikenikäisiä harrastajia. Sisähalleissa käyvistä noin puolet on naisia, kun taas kalliokiipeilyssä miehiä on hieman enemmän. Ikäjakauma venyy lapsista eläkeläisiin. Suomen vanhin aktiivikiipeilijä, Matti A. Jokinen, täyttää pian kahdeksankymmentä.

Kiipeilyn suosio selittynee sillä, että kiipeily on loistava yhdistelmä kehon ja mielen hallintaa. Mikään uhkarohkeiden laji kiipeily ei ole, sillä kiipeilijältä vaaditaan ennen kaikkea malttia ja teknistä pelisilmää.

Markus Lehtonen pitää lajin parhaana puolena monipuolisuutta, sillä jokaiselle löytyy sopiva harrastusmuoto.

”Tärkeintä ei ole itse kiipeilysuoritus, vaan kokonaisuus, johon sisältyy niin varusteiden huoltoa, pakkaamista, mukavaa yhdessäoloa ja matkustelua kiipeilypaikoille”, Lehtonen miettii.

”Kalliokiipeilyn suola on se, että suorituspaikat vaihtuvat koko ajan ja ne voivat olla millaisia tahansa. Suomessa on tuhansia erilaisia reittejä. Luulisi niistä löytyvän jokaiselle omansa”, Sailaranta heittää lopuksi.