Rauhan työn soisi olevan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtotähtiä myös huomenna

Martti Ahtisaari ei ollut sinisilmäinen. Realistina hän näki maailman pahuuden. Kuva: Tomas Whitehouse

Mielipide|Politiikka

20.11.202316:00

Kolumni

Seppo Kääriäinen

Piispa Eero Huovinen ja presidentti Sauli Niinistö sanoivat kaiken olennaisen presidentti Martti Ahtisaaren elämäntyöstä siunaustilaisuudessa 10. päivänä marraskuuta Helsingin Tuomiokirkossa.

Ahtisaaren menestyksellinen rauhanvälitystyö kolmella mantereella ja pitkä YK-ura puhuttelevat.

Rauhan työn soisi olevan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtotähtiä myös huomenna. Valtiollinen johto eduskuntaa myöten määrittelee valmisteilla olevissa selonteoissa Suomen turvallisuuspolitiikan päälinjat. Uusi presidentti ja Orpon oikeistohallitus ovat vaativan linjanvedon edessä.

Suomi on pitänyt huolta ajantasaisesta puolustuskyvystään ja syventää nyt liittoutumista Nato-jäsenenä ja Yhdysvaltain kanssa. Kaikki tämä on tapahtunut laajan poliittisen yksimielisyyden pohjalta.

Olennaista on nähdä se, että turvallisuudestaan uskottavasti huolehtiva maa voi toimia maailman konflikteissa rauhan puolesta silloin, kun siihen avautuu realistisia mahdollisuuksia.

Huolenpito uskottavasta puolustuksesta ja oman maan turvallisuudesta ja toisaalta osallistuminen rauhanvälitykseen eivät ole toistensa vastakohtia.

Rauhan työllä ja konfliktien välitystoiminnalla Suomi palvelee ihmiskuntaa, lujittaa omaa turvallisuutta ja kansainvälistä asemaansa. Nato-jäsenyys ei ole sen esteenä.

Ahtisaari ei ollut sinisilmäinen. Realistina hän näki maailman pahuuden. Rauhan aikaansaamiseen tarvittiin ja tarvitaan joskus koviakin otteita. Mutta itse päämäärästä ei voi tinkiä: rauha on tahdon asia.

Ahtisaari teki ahkerasti maakuntamatkoja kotimaassa. Näitä matkoja on luonnehdittu ”kohtaamisiksi”. Niissä ihmisten ongelmia pohdittiin suoranuottisella tavalla.

Suomalaistenkin ongelmat ovat ratkaistavissa, jos on tahtoa. Ahtisaari asetti virkakautensa alussa Matti Pekkasen työryhmän hakemaan lääkkeitä suurtyöttömyyden ( puoli miljoonaa työtöntä) kukistamiseksi.

Suomen talous oli kääntynyt Ahon hallituksen politiikan seurauksena nousuun jo vuoden 1993 paikkeilla, mutta Pekkasen työryhmä toi talouden nousuun lisäeväitä.

Presidentti Niinistö luonnehti muistopuheessa Ahtisaarta mielenkiintoisella tavalla: ”hyvin vähän poliitikko, hyvin paljon diplomaatti”.

Ahtisaari yritti luovia myös sisäpolitiikan aallokoissa diplomaatin otteilla, ei niinkään perinteisen poliitikon tyylillä. Hän sai siitä kiitosta, mutta myös irvailua.

Ahtisaaren optimistisella ”kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa”- asenteella on loppumatonta kysyntää. On neuvoteltava eikä vain olla neuvottelevinaan.

Isojen saavutusten taustalla on monasti yksinkertaisia totuuksia. Ahtisaaren kiteytys salaisuudestaan kertoo sen omalla tavallaan: karjalaisuus ja Eeva.

Kirjoittaja on ministeri.