Lukijalta: Lisää realismia puolustusmäärärahojen tasoon
Puolustusvälineiden hankinta edellyttää ennustettavuuttaa puolustusbudjetilta.
Puolustusvoimien resurssien ja talouden suunnittelulla on Pekka Ahosen mukaan pitkät aikajänteet. Kuva: Markku VuorikariVasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on lausunut puolustusmäärärahoista; ”Ne voivat välillä olla yli kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta ja välillä alle”. Kysyisin Anderssonilta, millä aikajänteellä tämä määrärahojen säätäminen tapahtuisi; vuosittaisten budjettien yhteydessä, vai vaalikausittain?
Ei taida olla Anderssonilla käsitystä Puolustusvoimien toiminnan, resurssien talouden suunnittelun ja seurannan aikajänteestä (TRSS). Tuo lyhenne sisältää materiaalihankinnat kilpailutuksineen, niiden vaatiman koulutuksen kantahenkilökunnalle, varusmiehille ja reserviläisille, ynnä materiaalin varastoinnin, huollon ja käytöstä poistamisen. Normaalitoimintaan kuuluu jo käytössä olevan varustuksen käyttäminen ja joukkojen harjoittelu sodanajan joukkoina.
Puolustusvoimien hankkiessa jonkin uuden sotavarusteen (ase, asejärjestelmä, suojavaruste, ajoneuvo yms.) vaihtoehdot kenttätestataan ja tarkoituksenmukaisin hankitaan.
Mikäli jostakin uudesta, tai entisen korvaavasta, mutta erilaisesta, sotavarusteesta on tehty hankintasopimus, se tulee maksaa. Hankinnan yhteydessä alkaa kantahenkilökunnan koulutus ja koulutusoppaiden laatiminen. Sen jälkeen alkaa varusmiesten ja reserviläisten koulutus vuosikausiksi eteenpäin laaditun koulutus- ja kertausharjoitussuunnitelman mukaan kaikille tarvittaville sodanajan joukoille.
Mikäli kyseinen taisteluväline tulee koko kenttäarmeijan, noin 290 000 sotilaalle, sen koulutus vie joka tapauksessa yli 10 vuotta. Loppuosa koulutetusta asevelvollisuusarmeijasta ei koskaan näe kyseistä välinettä, ellei syty laajamittainen sota ja heitä joudutaan käskemään palvelukseen taistelutappioiden korvaajiksi.
Ihanteellisessa maailmassa Puolustusvoimien suunnitelma toteutuisi. Mikäli tuleekin budjettileikkaus, ja PV:n määrärahoja karsitaan seuraavana vuonna, mikä on seuraus? Katastrofi puolustussuunnittelulle. Vaikka välineet olisi hankittu, ei ole varaa kouluttaa niille käyttäjiä. Koko korttitalo on rakennettava uudelleen; mistä leikataan, mitä tehdään, mitä joukkoja ei kouluteta lainkaan, mitkä hankinnat on pakko perua sopimussakon uhallakin jne.
Olemassa olevankin sotavarustuksen joukot eivät pääse kertaamaan, kun rahaa ei ole. Toivoisin realismia ideologian ja toiveajattelun sijaan.
Pekka Ahonen
Kuopio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



