Pitkäjänteistä politiikkaa – toivottavasti?

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Niinhän se menee. Metsätalous ja metsäteollisuus ovat kuitenkin niin pitkäjänteisiä toimialoja, että on pakko vähän muistella.

Kymmenen vuotta sitten elettiin metsäteollisuuden ja metsätalouden synkkiä aikoja. Paperikapasiteettia ajettiin alas, puun kysyntä pieneni ja ennusteet olivat, ettei Suomeen tule uutta sellu- tai paperiteollisuutta, ja ainoaksi puun käytöksi jää energiantuotanto.

Valtiovaltaa vaadittiin turvamaan metsäteollisuuden toimintaedellytykset. Metsänomistajia vaadittiin kantamaan yhteiskuntavastuunsa ja panemaan puuta liikkeelle.

Vuonna 2011 hallitusohjelmaan kirjattiin, että käynnistetään uusi metsäalan strateginen ohjelma, jonka tavoitteena on perusmetsäteollisuuden toimintojen vahvistaminen, puun käytön ja puurakentamisen lisääminen sekä uuden yritystoiminnan luominen. Puunhankintaa estävät tai hidastavat tekijät piti käydä läpi ja tehdä tarvittavat toimenpide-ehdotukset.

Ja näin tehtiin!

Kaksien edellisten eduskuntavaalien, alla pohdittiin vakavissaan, että on luotava ”veroluonteinen maksu”, jolla kaikki metsänomistajat pakotetaan myymään puuta. Ja se maksu olisi varmaan tullutkin, ellei MTK:ssa olisi pistetty tosissaan hanttiin.

Vielä vuonna 2014 nykyisin suurimman oppositiopuoleen edustaja teki kirjallisen kysymyksen eduskunnalle: ”Voiko hallitus kohdentaa tuulivoiman sijasta investoinnit nyt metsäteollisuuden bioenergian tuotantoon, että esimerkiksi Varkauden tehtaat pelastetaan pakettiratkaisulla, jossa paperin tuotannon jatkuvuus turvataan tukemalla siihen liittyvää bioenergian tuotantoa?”

Missä ollaan nyt? Metsäsektori on palannut suurimmaksi vientitulojen tuojaksi, uusia investointeja on tullut ja on tulossa. Puusta on muun muassa kehitetty muovia korvaavia tuotteita sekä tekstiilikuituja korvaamaan puuvillaa ja tekokuituja. Puurakentamisen ratkaisut ovat myös kehittyneet hyvin kilpailukykyisiksi. Puumarkkinat toimivat ja sektori työllistää jälleen.

Metsäbiotaloudesta on tullut vähintäänkin osaratkaisu ilmasto-ongelmaan ja metsäluonnon monimuotoisuus otetaan huomioon paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Ja kun kerrankin jossakin on onnistuttu, tuntuu se nyt olevan yhteiskunnan suurin ongelma. Ilmastomuutostietoisia äänestäjiä kosiskellaan sillä, kuka asettaa tiukimmat rajat metsäsektorin kasvulle.

Kioton sopimuksen jälkeen nielut unohdettiin, ettei niillä kikkailtaisi. Näyttää, että nyt unohdettu päästövähennykset ja nieluilla kikkaillaan. Kun vielä neljä vuotta sitten metsänomistajille tarjottiin keppiä puunmyyntiin, nyt tarjoillaan porkkanaa myymättömyyteen.

Metsäalan investointien aikahorisontti on jopa 80 vuotta. Jo toimialan poliittinen toimintaympäristö muuttuu neljän vuoden välein, sitä ei enää kutsuta politiikaksi vaan poliittiseksi riskiksi.