Miksi konkurssien määrä vähenee?

Konkurssien määrä on vähentynyt vuosi vuodelta, mutta samanaikaisesti näyteikkunoissa ”Liike lopettanut” -lappujen määrä on lisääntynyt. Mistä tämä ristiriita johtuu?

Vuonna 1992 pantiin vireille 7 391 konkurssia, kun 1990-luvun lama oli pahimmillaan. Vuodesta 1998 lähtien on käynnistetty 2 254 – 3 275 konkurssia vuodessa. Vuonna 2015 konkurssien määrä oli 2 574, joka oli 13,8 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Tänä vuonna niiden määrä on edelleen vähentynyt.

Miksi pitkäaikaiseksi osoittautunut taantuma ei aiheuta konkurssiaaltoa? Syynä on yritysten erilainen rahoitusrakenne.

Yritykset kasvavat enemmän tulorahoituksella kuin aikaisemmin. Pankkilainojen osuus on vähentynyt.

Yritysten lopettamiset osoittavat, että kaupankäynti on vähentynyt. Estääkseen tappiokierteen yritysten on ollut pakko irtisanoa väkeä. Jos tämäkään ei ole auttanut, toiminta on lopetettu kokonaan.

Konkurssia ei ole tehty, koska pankki ei ole ollut hengittämässä yrittäjän niskaan. Hän on saanut itse päättää, miten toimii.

Kaikista yrityksistä 99 prosenttia on nano-, mikro- ja pienyrityksiä. Niille eivät pankit enää myönnä lainoja entiseen tapaan. Yrittäjien lainanottohalutkin ovat vähentyneet 1990-luvun laman opetusten seurauksena.

Yritykset kasvavat vain siinä määrin kuin omaa rahaa kertyy säästöön.

Tällä hetkellä kassavirtaa on vaikea vahvistaa. Kasvun sijaan yritykset sinnittelevät, hiipuvat ja näivettyvät. Lopettaneiden yritysten tilalle ei kuitenkaan tule riittävästi uusia yrityksiä.

Meillä on edelleen yli 50 000 yrittäjän vajaus 1980-luvun loppuun verrattuna. Jos tämä vaje kyettäisiin kuromaan umpeen, syntyisi vähintään 50 000 uutta työpaikkaa, koska uusi yritys työllistää yleensä ainakin yrittäjän itsensä.

Poliitikot haikailevat start up -yrityksiä ja uusia nokioita Suomeen. Sen sijaan heidän pitäisi jalkautua kaikkein pienimpiin yrityksiin ja kuunnella yrittäjien huolia.

Hämeenlinna